Vieraita Pyhältä Maalta

Joulun aikaan sopii kertoa tämä kesällä sattunut tapaus. Kuvassa emännän täti ajamassa haravakonetta Sivakkavaaran peltomaisemassa.

Aili-täti oli tarmokas pohjalaisnainen ja hartaasti uskovainen ihminen. Hän oli Israelin ystävä. Reissasi siellä monet kerrat ja toi sukulaisilleen muistoja Pyhältä Maalta.

Kun täti saapui ensimmäisen kerran veljen tyttären perheen luo kyläilemään Itä-Suomen sinisinä siintäviin vaaramaisemiin, haltioitui hän näkemästään: "-Täällähän on kuin Israelissa!"

Yläpihan nuorempi polvi on saanut kansainvälisyyskasvatuksen ja on kielitaitoista porukkaa. Eri kansojen perinteiset ruokavaliotkin ovat hanskassa. Ainakin perusteet. Mitä eksoottisemmasta maasta on vieras, sen kiinnostavampi hän on. 

Aloitimme kuluneena vuonna tarjoamaan bed&breakfastia. Booking on kansainvälinen toimija. Niinpä meillekin tuli ulkomaalaisia matkailijoita läheisen kansallispuiston houkuttelemina.

Tapahtuipa sitten, että eräänä kesäisenä iltapäivänä puhelin soi ja numero osoitti Israelia. Tänne on aiemmin tullut monesti niin sanottuja haamusoittoja ulkomaisista, joskus kotimaisistakin numeroista. Arvelin, kannattaako puheluun vastata. Sen verran oli eksoottinen soiton alkuperämaa.

Päätin kuitenkin vastata. Saahan siitä ylimääräistä jännitystä. Sanoin varovasti "-Hello. This is Ylapiha Farm speaking." Puhelimen toisesta päästä kuului englanninkielistä ihmettelyä ja sitten sanottiin että he tulevat kahden tunnin kuluttua. Selvitin englanniksi, että tämä on Ylapihan Tila Finland. Kysyin uteliaana, ovatko tulijat oikeasti Israelista. Luurin toisessa päässä vastattiin myöntävästi. Toivotin kaukaiset vieraat lämpimästi tervetulleiksi. Lopuksi vielä sanoin heidän äidinkielellään "shalom!" Hetken kuluttua tuli Bookingilta viesti majoittujista. Eli kaikki oli OK. 

Kyllä minulla alkoivat vähintään sukat pyöriä jaloissa, että sieltä asti tulee meille matkalaisia! Olin lukenut, että Lapissa käy paljon israelilaisturisteja, kun siellä joku pariskunta on perustanut jonkin matkailupalvelun. Piti vaihtaa pidempi hame päälle kunnioittaakseen harvinaisia vieraita. Niillä seuduilla naiset pukeutuvat perinteisesti peittävästi. Tosin modernimmat ihmiset pukeutuvat länsimaalaisittain. 

Kyllä Aili-täti olisi lausunut Hallelujaa jos olisi tiennyt, että veljen tyttären kotiin tulee yövieraita Pyhältä Maalta. Mistäpä tietää, vaikka hän jostain yläilmoista seuraakin sukulaistensa tapahtumia. Adrenaliini hyrräsi siinä tasossa, että piti kertoa parille kyläläiselle eksoottisista tulijoista. 

Nopeasti vieraat saapuivatkin. Ja auto oli suomalaisessa rekkarissa. Se oli vuokra-auto. Menin vastaan ja tervehdin: "-Shalom. Welcome to Ylapiha Farm Finland." Ihmettelin, miten he tulivat niin joutuisasti. Olivat laskeneet saapumisaikansa väärin.

Vieraat olivat tyypillisiä välimerenmaalaisia. Tummaihoisia, ruskeasilmäisiä, mustatukkaisia, lyhyehköjä. Modernisti pukeutuneita. Näytin vieraille majoitustilat ja selostin, että meillä tunnetaan yleisimmät koshersäädökset. Vieraat tahtoivat heti alkaa laittamaan ruokaa pitkän reissun päätteeksi. Tuli hellaan ja kahvinkeitin päälle.

Olisin kovasti tahtonut kysellä heidän alkuperämaastaan. Ei näillä nurkilla joka vuosi eikä edes joka vuosikymmen ole israelilaisia liikkunut! Jotain tarinaa on ollut, kun 60-70 -lukujen vaihteessa vanhat aitat olivat matkailunähtävyytenä, olisi täällä käynyt israelilaisia.

Rouva olikin hyvin vilkas etelämaalainen ja kulki joka paikassa tutkimassa ja kovasti kyseli kaikkea. Eihän siinä tällainen hitakainen suomalais-ugrilainen vastaavasti ehtinyt kysyä mitään. Toisaalta ei tullut sanottua Aili-tädin Pyhän Maan matkoistakaan. Siitä vasta olisikin seurannut kyselyryöppy.

Vieras ihaili maisemiamme. Meinasin sanoa, että heillä ne vasta komeat maisemat ovatkin. Hän oli hyvin kiinnostunut paikallisesta historiasta, kalastuksesta ym. Miten selittää huonolla englanninkielen taidolla toisesta maanosasta ja kulttuurista tulleelle suolakalan valmistusta ja kapakalan käyttöä. Vierasta tuntui kalastus hyvin kiinnostavan. Vaikka Israelhan on aavikkovaltio. Paitsi on siellä Jordanjoki, Gennesaretjärvi sekä meri maan molemmilla kolkilla. 

Vieraat siis kokkasivat itse iltapalansa. Kosherruoassa ei yhdistetä liha- ja maitotaloustuotteita. Aamiaisella tulikin tenkkapoo, voiko vieraille tarjota kananmunia. Ei juljennut mennä heitä herattelemään, vaan tieto oli saatava muuta kautta. Kosherruokaan sopivat keitetyt kananmunat. Vieraita huvitti, kun vein heille aamiaisen ja kerroin, mikä työ oli ollut kananmuna-asiaa selvittäessä. 

Yöpyjät ottivat evääkseen edellisiltana valmistamansa liharuoan. Täytyi olla tarkkana ettei tarjonnut heille eväsrasiaksi jäätelöastiaa. Muovinen karkkirasia sentään kävi. Täytyi vielä kansallispuiston oppaalta kysyä paras reitti. 

Pääsi pitkä huokaus ja helpotus kun eksoottiset vieraamme viimeinkin lähtivät taipaleelle. Oli vaan aikamoinen kulttuurisokki tavata ja olla tekemisissä niin erilaisista oloista olevien ihmisten kanssa. Ja päälle vielä se, että he olivat maasta, joka ei jätä ketään kylmäksi. Toiset tykkäävät ja suorastaan ihailevat, toiset taas ovat päinvastaista mieltä. Isossa Kirjassa sanotaan että kuka Israelia siunaa, siunataan häntäkin. Kukin saa olla omaa mielipidettä asiasta. Mutta todella jännittävä tapaus tämä kuitenkin oli! 

Ja sen verran komensin itseäni, kun aavikkomaan asukas tiedusteli kalastusperinteitämme, että otin tavoitteekseni käydä edes kerran tänä kesänä kalassa. Onhan kylämme ympärillä peräti viisi järveä ja joki! Seuraavassa videonpätkä Neiti Harmituksen onkituokiosta. Toin nimittäin kissalle ahvenia kalastusreissultani Kissan onkiretki