Kerronpa edellisestä torireissustani. Torilla on mukava käydä myymässä tuotteita, tapaamassa ihmisiä ja kertomassa toiminnastamme. Säät ovat uuden vuoden parin viikon myräkän jälkeen suosineet autoilua. Viimeksi luvattu pyrykään ei tänne asti yltänyt vaikka Joensuun seudulla uutta kolattavaa oli satanut nilkkakorkeudelle.
Minulla oli sellainen ongelma, kun myytävät eivät sopineet yhdelle pöydälle. Yhteiskäytössä olevat toripöydät ovat näät lumen alla. Kokoontaitettava uusi pöytä maksaisi lähes sata euroa. Kallis investointi pienyrittäjälle. Meillä oli toinen samanlainen pyöreä puutarhapöytä parvekkeella kuin jolla kävin myymässä.
Yläkerran ahtaasta luukusta pöytää ei saanut alas, vaan pöytä oli sidottava köyteen kiinni ja laskettava varovasti ulkokautta alas maahan. Siinä olikin aamun ensimmäinen jännitysmomentti. Kaikki sujui kuitenkin hyvin. Sattui vielä niin hyvin, että auton turvavyöt natsaavat pöytien kanssa, joten ne saa kytkettyä tukevasti paikoilleen.
Viisi tuntia meni leipoessa. Herätys oli kello 5.55, uuni päälle. Uunin lämpenemistä odottaessa pullataikina kohoamaan. Uunin lämmettyä piirakat paistumaan. Sitten pitkot ja pikkupullat. Tuotteiden pakkaus ja kuljetus autoon. Valmista tuli klo 11.00.
Hyppäsin autoon ja starttasin. Autohan ei lähtenyt minnekään. Pyörät vaan sutivat. Edellisestä umpihankiseikkailustani tiedin, ettei kannata kovin kaasutella. Nastat ovat kohta mäessä. Ei auttanut muu kuin ryhtyä lapioimaan lunta pois auton alta.
Tuuli oli jännästi nietostanut lunta auton pohjan alle. Auto oli siis osittain mahastaan kiinni lumessa. Ilmoitin välillä ostajille myöhästyväni torilta mikäli edes pääsen sinne asti. Puoli tuntia kului että sain auton lopulta irroitetuksi. Tutut olisivat tulleet hätiin, mutta oli saanut auton jo liikkeelle.
Torille saapui hikinen, väsynyt ja kiukkuinen pullanmyyjä. Juuri ilmoitetun aikataulun mukaisesti. Kyllä leivonnaisten ostajat nauroivat kun kuulivat aamuisista kommelluksistani. Ja kauppa sujui hyvin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti