Pirttiä siivotessani kissa löysi jonkin esineen pikkupöydän alahyllyltä ja leikki sen kanssa. Tarkemmin katsottuani se oli kuollut talitintti. Lintu oli ilmeisesti lentänyt hirressä olleesta oksanraosta sisälle etsiessään pesäpaikkaa itselleen ja kumppanilleen. Onnen osuessa kohdalleen tintit olisivat tehneet kesän aikana yhden-kaksi pesuetta uusia tinttejä, jotka olisivat ilahduttaneet meitä pitkän, synkän talven aikana lintulaudan vieraina. Talitintti ei ollutkaan osannut lentää oksanreijästä enää ulos vapauteen, vaan oli hädissään räpiköinyt huoneesta toiseen, kunnes nälkä ja jano oli tuuperruttanut poloisen, joka oli viime voimillaan kätkeytynyt alahyllylle pöytäliinan alle kuolemaan. Mieleni muuttui näitä ajatellessani haikeaksi ja päätin tukkia oksanreijän vaikka millä konstilla. Ettei pääsisi enää näin surullisesti käymään.
Ulkona on kaunista. Tuomet lopettelevat runsasta kukintaansa. Vaihdoin tänään asunnollemme kesämatot ja sänkyyn toisen päiväpeitteen. Pesukone pyörittää vaihdettua päiväpeittoa. En ole ehtinyt pesemään äitini äidiltään saamia perintömattoja. On siinäkin suuri puuha. Nyt olisi vettä, mutta puutarhatyöt odottavat. Tehdään se, mikä ehditään ja jaksetaan. Muulla ei ole väliä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti