Jouluna pyrytti lunta. Navetta seisoi aution näköisenä lumihangessa. Päätin tampata polun sinne. Nykyään navetassa ei asu ketään. Ehkä menninkäisiä, tiitiäisiä, metsäläisiä. Täytyyhän niitäkin käydä tervehtimässä! Ennen meillä oli lehmiä navetassa ja isäntä joutui niitä hoitamaan monta kertaa päivässä. Ei ollut sähköjä. Öljylampun ja tilleen varassa mentiin. Välillä vesi loppui pihakaivosaa. Silloin vettä täytyi hakea kelkalla puolen kilometrin päästä hetteestä.
Torimyynnistä oli jäänyt kaksi havukranssia. Päätin ripustaa toisen kransseista navettamme oveen. Se näytti ovessa kauniilta.
Katsoin omettaa vastapäätä olevaa vanhaa pirttirakennusta. Sen ikkunalla paloi kynttelikkö. Aistin menneiden sukupolvien hengen. Mieleeni tuli laulu tontusta: "Ääneti yö käy kulkuaan, maassa lunta on valkeanaan. Tonttu ei vaan saa unta...."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti