Tuttavalta olivat kengät hajonneet. Edellisen kerran hän oli pitänyt niitä kummilapsensa kastejuhlassa ja nyt tämän rippijuhlissa. Joku kommentoi, jos kenkiä käytetään vain harvoin ne syövät itse itsensä loppuun kuten silkki Ragni Malmstenin nostalgisessa Riepumatto -laulussa.
Kuvan jalkineet eivät liity tähän muisteluun millään tavalla, mutta samanlainen kokemus sattui allekirjoittaneellekin. Äitini osti rippijuhliini kalliihkot juhlasandaalit. Eipä niitä sitten juhlien jälkeen tullut juurikaan pidettyä. Kunnes 17 vuoden kuluttua valmistuin ammattikoulusta ja katsoin, että tuossapa sopivat juhlakengät.
Päättäjäistilaisuus sujui suuremmitta kommelluksitta todistuksenjakoineen ja stipendin saamisineen. Kunnes menin ruokakauppaan täydennystä ostamaan. Jaloissani oli tuntunut jonkin aikaa merkilliseltä. Onhan minulla kengät jaloissa? Ryhdyin tutkimaan jalkineitani tarkemmin. Toisesta kengästä oli pohja kulunut kokonaan pois ja toisessakin se oli kovaa vauhtia murenemassa. Kukaan ei varmaan huomannut ostoskeskuksen ruuhkassa, että joku kävelee pohjattomilla sandaaleillani. Ihmettelin tuolloin kovasti moista ilmiötä, mutta näkyyhän samanlaista sattuvan muillekin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti