Kierrätystä

Tänä kauniina syyskuisena sunnuntaipäivänä olimme siivoamassa edesmenneen läheisemme vaatevarastoa. Tarkoituksena on järjestää kirppispäivä keskustan torilla.

Voi hyvä tavaton sitä vaatteiden paljoutta! Eipä tarvinnut sen ihmisen kulkea rääsyissä, kuten monet iäkkäämmät tahtovat niin tehdä. Pari uuttakin neulepuseroa oli häneltä jäänyt.

Lajittelimme harkiten. Paljon jätetään itselle, kun joku perheenjäsenistä voi käyttää neuleita, collegehousuja, verkkareita ja fleecepöksyjä. Osa vaatteista säilytetään muistojen joukkoon. 

Seuraavassa kasassa ovat ne vaatteet jotka aiotaan myydä. Sanon, että 1/4 olisi hyvin riittänyt. Kuka nykyään ostaa vanhoja verkkareita ja collegehousuja kun kaupasta niitä saa uutena alle kympillä? Erästä laatikkoa penkoessa alkoi vaatteiden välistä karisemaan ruoanmuruja. Siellä oli ollut myyrän kätköpaikka. Meille alkoi muodostua myyräongelma kun olimme pari vuotta ilman kissaa. Myyrän sotkemia vaatteita ei tietenkään laiteta myyntiin.

Varastosta löytyi myyntikelpoista vaatetta, jotka olisi pitänyt pestä tai vaihtaa kuminauha. Jos saat jostain rätistä pari euroa, tai suuremmalla todennäköisyydellä se jää myymättä, kannattaako sitä alkaa pesemään ja paikkaamaan?

Tällä kertaa sellaiset tekstiilit jätettiin mappi ö-hön, eli katsotaan tilannetta uudelleen tuota tuonnempana. Joukossa oli myös niitä vaatteita, jotka menevät suoraan kaatopaikalle, vaikka yritämme välttää sitä viimeiseen asti.

Sellaiset, joita ei jätetä muistoksi tai myydä tai lahjoiteta tutuille, kerätään muovipussiin ja viedään seuraavalla kirkonkyläreissulla UFF:n kierrätyskonttiin. Sieltäpähän omansa löytävät.

Vaatteita lajitellessa tuli jälleen uusi idea. Kun loppuunkäytetyistä trikoovaatteista voi leikata räsyä ja virkata vaikka pannunalusia. Niin reikäisistä tai muuten käyttökelvottomista fleecevaatteista voi ehjistä kohdista leikata tilkkuja ja ommella vaikka torkkupeiton. Laitan aiheesta postauksen myöhemmin.