Tuttavalta kuoli kissa. Se oli upea eläin. Tuttu julkaisi vuosien mittaan taidekuvia kissastaan. Minuakin alkoi surettaa kissan kuolema. Meidän kissu istui tuona aamuna kuormalavan päällä kovin mietteliäänä näköisenä, aivan kuin sekin olisi surrut kissan kuolemaa.
Meillä käy nyt paljon väkeä. Kesän matkailukausi vilkkaimmillaan. Koronakin hieman helpottanut. Täytyisi jossain välissä ehtiä tienvarsia niittämään. Tiekunnalla rahat tiukoilla, joten kylätietä ei tänä vuonna niitetä. Toivottavasti saamme edes pelloille niittäjän.
Tuttu toi meille hauen ja perkasin sen illalliseksi. Katsokaa, mitä kissa teki. Se alkoi syömään kalanperkeitä. Aiemmin sille ei ole maistunut muikut, silakat, lohi tai katkaravut. Mutta järvikalaa näkyy kelpaavan. Olisikohan kissan kotipaikalla kalastettu?
Täällä oli kova ukonilma, joka katkaisi nettiyhteyden. Sähköpostikin tökki. Onneksi häiriö ei ollut kovin pitkä. Yhteydet alkoivat toimimaan puolen päivän jälkeen.
Tässä on meidän monilajinen luonnonniitty. Alempaa pitäisi saada jollain konstilla tasoitettua. Voisi traktorilla niutättää. Kova työ niittää raivaussahalla 15 aaria miehenmittaista horsmikkoa.
Loppukuvassa "Kukkulan Kuningatar"
Hauskaa viikonloppua kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti