Kaverini kehoitti matkustamaan joskus junalla. Olisi varmaan mukavaa. Olen ajanut 20 vuotta omalla autolla, joten yleisten liikennevälineiden käyttö on jäänyt vähemmälle. Olen käynyt linja-autolla ulkomaillakin - Haaparannassa. Pari vuotta sitten en saanut ajaa omalla autolla, joten opettelin pitkästä aikaa matkustamaan linja-autolla.
Olen aina pitänyt linja-autokyydistä, kun meno siinä on tasaista ja korkealta näkyvät maisemat hyvin, tutustuu uusiin ihmisiin jne. Minua suorastaan pelotti kyydissä, kun suuri kaupunkibussi puikkelehti kapeilla pihateillä ja peruutteli niin ahtaisiin sopukoihin, etten uskaltaisi niihin ajaa edes henkilöautolla! Ja kuljettaja vielä samalla haasteli matkustajien kanssa mukavia.
Ensimmäiset junamuistot sijoittuvat lättähattuaikaan. Menimme sillä Oulun kautta Etelä-Pohjanmaalle sukuloimaan. Vanha juna rämisi ja penkit olivat epämukavat. Pitkä matka, kun Itä-Suomesta ei ole suoraa junayhteyttä Kauhavalle. Sen jälkeen olen jonkun reissun tehnyt nykyaikaisella junalla. Penkit olivat kuin lentokoneessa. Kulku vauhdikasta ja tasaista. Niin, lentämistä en ole vielä kokeillut. En jaksaisi istua paikoillaan minnekään kaukomaahan asti. Mutta lyhyempi matka olisi mielenkiintoinen.
Laivalla olen käynyt Pielisen risteilyllä. Silloin oli Turunen vielä laivurina. Oli tyyni sää, joten ensikertalaista maakrapuakaan ei purjehtiminen pelottanut.
Tuo naapurin pihakuusen latvassa istuvan harakan olisi syytä myös matkustaa muille maille ennenkuin pääskyset tulevat toukokuussa pesimään. Harakat ovat kahtena kesänä hävittäneet uhanalaisiksi määriteltyjen pääskysten pesät.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti