Jotkut varmaan muistavatkin vanhan halkovajamme, joka tönötti tienvarressa. Viisi vuotta sitten rakennus purettiin ja paikalle pystytettiin vanha hirsitalo. Laudat, joista vaja oli aikoinaan tehty, kannettiin navettaan suojaan. Nyt olen alkanut pikkuhiljaa sahailemaan lautoja polttopuiksi. Kun pilkkoo kassillisen päivässä, ei urakka koidu liian mittavaksi.
Pari päivää sitten saimme ihanan, valkean lumipeitteen maahan ja kylätie aurattiin. Parikymmentä senttiä ei vielä haittaa liikkumista. Öisin pakkanen käy toisella kymmenellä, päivällä aurinko lämmittää niin, että räystäät tippuvat. Tässä kuva vanhasta, kylätien varteen istutetusta koivukujastamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti