Eilen aamulla alkoi kuulua tuttu räyksytys 37 vuoden takaa. Ruisrääkkä! Tämä piilottelevaa elämää viettävä siipiveikko on äänekäs raspikurkku, joka viihtyy perinneympäristöissä.
Vuonna 1989 rääkkä viihdytti meitä käheällä äänellään koko kesän. Se asusteli vanhassa lehmiopotassa ja vieraili välillä tien toisella puolella olevassa pottumaassamme. Siipiräpällä kaveri liukkaasti livahti tien toisella puolella olevaan pusikkoon. Perunoihin se ei koskenut. Varmaan matosia ja toukkia pellosta etsi. Lentämällä se oli tänne tullut ja lentämällä kai se lähtikin.
Viime yönä heräsin ja kuuntelin, onko jokin sähkölaite jäänyt päälle kun kuului tasaista räyksytystä. Ilmalämpöpumppu se ei voinut olla kun virtajohtokin oli irrotettu pistokkeesta. Hetikohta omituisen äänen lähde selvisi: ruisrääkkä ikkunan takana lauleli yöllistä serenadiaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti