Kaitaliina pöytäkangaspuilla

 

Teinpä päivänä muutamana uuden aluevaltauksen käsitöiden saralla. Meillä on juurikkakangaspuut vanhassa talossa. Joskus lapsena ollessani manguttuani aikani, äiti heltyi ja osti minulle pöytäkangaspuut.

Niissä oli äidin tädin luoma loimi valmiiksi. Ajattelin kokeilla kutomista ensi pienillä kangaspuilla. Tilkkutöistä oli jäänyt kangassuikaleita, jotka olin jemmannut talteen juuri kutomista silmällä pitäen.

Olisi tässä ollut kiireellisempääkin tekemistä kuin että alkaa kaitaliinaa kutomaan! Päätin tehdä vaaleansävyisen liinan, jossa siniset raidat. Näitä kuteita minulla on eniten.

Hallussani olevat pöytäpuiden kuteiksi sopisivat paremmin langat kuin oikeat kuteet. Sen verran huterat puut ovat. Ja aina viiden kerroksen jälkeen loimitukkia oli pyöritettävä eteenpäin.

Päivä kutoessa meni. Äkkinäinen kun olen. Ja kuteita täytyi välillä jatkaa. Ihan nätin näköistä jälkeä ensikertalaiselta. 

Jätin liian lyhyen loimenlopun, joten liinan päiden solmiminen oli yhtä tuskaa. Toinen pää sujui helpommin. Päätyjä täytyy viimeistellä vielä. 

Kuvan näköinen tuli tältäkin suunnalta tarkasteltuna. Vaaleat sävyt hieman vaihtelevat ihan tarkoituksella kun laitoin eri sävyisiä vaaleita kuteita tuomaan elävyyttä tekstiiliin.

Summa summarum. Meillä on valmiiksi ostettuja kalalankapuolia. Voin luoda pöytäpuihin joskus uuden loimen. Leikata esim. lakanasta tasalaatuisen kuteen ja kutoa liinoja myyntiin ennen kuin alan isoilla puilla kutomaan. 

Vanhan nuken tarina

 

Kirjoitamme Sivakasta kyläkirjaa ja tahdoin lasten leikeistä kertovaan artikkeliin vanhan leikkikalun. Muistin, että yläkerrassa on äidin vanha nukke, joka säästyi tulipalosta.

Äitini vietti lapsuutensa Alahärmän Pesolan kylässä vanhassa kaksifooninkisessa maalaistalossa. Vanha isumumma oli ottanut tuhkat hellan pesästä sanomalehden päälle. Tuhkat olivat syttyneet palamaan ja koko talo sekä äidin leikkimökki, jossa olivat äidin lelut, tuhoutuivat tulipalossa.

Etsin tämän nuken meidän talon yläkerrasta. Se on paljon elämää nähnyt, mutta arvokas. Yritin korjata sitä hellävaroen kuntoon. Siinä nukkea parsiessani ajattelin sunnuntaina vietettyä äitienpäivää. Edesmennyt äitini varmaan ilahtuisi, jos tietäisi, että hänen rakasta nukkeaan on korjattu. 

Teline hiusdonitseille

 

Se on jo toukokuu pyörähtänyt käyntiin. Ihanaa kun ei ole koko talvena tarvinnut tapella lumitöiden kanssa! Jäi valtavasti energiaa taloudellisesti tuottavaan työhön.

Kesä lähestyy ja silloin avautuu jälleen kesäkahvila. Matkamuistomyymälän puolelle tulee pitkästä aikaa käsitöitä. Hiusdonitsit eivät näytä lainkaan hyviltä jossain hyllyllä makaamassa. Niille täytyy olla oma esittelyteline! Ja hiusdonitsi sopii mainiosti pieneksi lahjaksi tulevana viikonloppuna vietettävään äitienpäivään. 

Kaivoin varastosta laudanpätkän ja harjan varren. Varsi oli alunperinkin hankittu hiusdonitsien säilytykseen. En vain heti keksinyt, miten. 

Sahasin höylälaudasta noin 50 cm pätkän ja harjanvarren sahasin viiteen samanpituiseen osaan. 

Naputtelin viisi kannallista naulaa laudan läpi tasaisin välimatkoin. Ruuvit kävisivät vielä paremmin. Kulmat voi hioa santapaperilla mikäli sellaista huushollista löytyy. 

Lopuksi koputtelin harjanvarresta katkomani palat varovasti kiinni nauloihin.

Valmis! Eikö olekin kuin kaupasta ostetun näköinen.

HYVÄÄ ÄITIENPÄIVÄÄ! 

Mansikkamaalla

 

Nyt on pääsiäinen juhlittu ja torillakin pyörähdetty. Kevättyöt aloitettiin täkäläisittäin ennätysaikaisin. Mansikkamaa on haravoitu. Meillä siirryttiin tavanomaiseen mansikanviljelyyn. Paikallisesti tuotetusta mansikasta on seudulla pulaa ja siitä saa hyvän hinnan. Jätetään hifistelyt heille, joilla siihen on aikaa ja tietotaitoa. Alue näyttää tureikkoiselta, kun suurella traktorilla ei pääse joka paikkaa niittämään ja raivaussaha sanoi viime kesänä työsopimuksensa irti. Moottori käy, mutta terä ei liiku. Millä saisi mättäitä kasvattavat heinät häädettyä mansikkamaalta? Pellosta 10 m2 on mätästynyt. Myrkkyä ei voi käyttää kun siinä kuolevat mansikatkin. Netistä saa edullisesti nastoja mansikkakankaan kiinnittämiseen. Tämä ensimmäinen, suurempi kasvatus ankkuroitiin kivillä. Ne haittaavat hoitotoimenpiteitä. 

Seuraavassa kuvassa Pohjorinne, joka saatiin vihdoin viimein raivattua kivistä viime syksynä. Niityn kunnostus oli joukkorahoituskohteena muutama vuosi sitten. Sivakkalaisittain sanottuna: Voipi kaunistaan katella! Lohkolle on kylvetty apila-nurmiseosta. Alkuperäinen kasvusto nousee kyllä säikähdyksen jälkeen. Lohkolla kasvaa niittykukkia kuten päivänkakkaraa, ruusuruohoa, kultapiiskua ym. Joku kertoi, että Pohjorinteellä on kasvanut tervakukkaakin. Näitä odotellen. Rinteen halki kulkee metsäpolku Salmijärventielle. Alueella liikkuvat, muistakaa käyttää polkua ettei se kasva umpeen! Kansalaisen karttapaikka neuvoo polun sijainnin. Polku on sen verran epätasainen, ettei sitä voi ajaa esim. retkipyörällä. 

Tämän suven suunnitelmissa on tien varressa sijaitsevan Suoniityn kunnostus. Sitten niittotyöt helpottuvat kun traktorilla saa vetäistä koko helahoidon nurin. 

Kiitokset kaikille menneille, nykyisille ja tuleville maatalousurakoitsijoille, jotka ovat auttaneet toteuttamaan toivetta elävästä maatilasta metsien keskellä! 

Lopuksi kukkakuvia. Meillä täytyy verkottaa tulppaanit ym. kevätkukat, kun puput pitävät niitä herkkunaan.

Ekumeeninen pääsiäinen

Tämä pääsiäinen jäi erityisesti mieleen kun saimme polttaa pohjalaiseen tapaan "pääsiääsvalakian". Tapahtumaa seuraamaan saapui neljä henkeä. YouTubesta tuli seurattua Via Crucis -näytelmä Helsingistä. Toinen pääsiäispäivä toi surusanoman paavi Franciscuksen poismenosta. Ja meillä kävi paikallinen kirjailijakuuluisuus ja ortodokseja tutustumassa paikkaamme. Seuraavassa video pääsiäisen vietosta https://youtu.be/6tsuLDO8O4c?si=b1txim3cCI75nA1H

Askarrellaan virpovitsoja

 

On hiukan myöhässä tälle keväälle. Mutta viime sunnuntaina askarreltiin virpovitsoja. Kylällä ei ole enää lapsia virpomassa, joten vitsat on värkättävä itse. Tien varrella kasvoi sopivaa pajukkoa eikä korkeat nietokset olleet oksien keräyksen esteenä.

Varastosta ei löytynyt silkkipaperia eikä täältä asti kannattanut sitä asiakseen lähteä ostamaan, joten värikkäät lautasliinat toimittivat silkkipaperin virkaa. Yhdestä kolmikerroksisesta liinasta saa jo monta kukkasta! 

Leikkaa lautasliinasta pitkulaisia suikaleita ja rullaa ne kuvan mukaisiksi käärylöiksi. Kiinnitä teipillä tai kuumaliimalla kiinni pajunoksaan. 

Ihan nättejä tuli. Hyvää pääsiäistä! 

Kylvöhommat käyntiin

 

🌿🏵️🌿 Näissä puuhissa tänään 🌿🏵️🌿

En hakenut peltomultaa syksyllä, niin perustin kylvökset kokonaan ostomultaan. Täytyy miettiä, miten saisi peltomaata muokattua edullisesti, että voisi kasvattaa jotain puutarhassa ja ottaa sieltä multaa taimikasvatukseen. Heinikossahan ei kasva mikään! Liian kalliiksi tulee traktorilla muokkaus. 💰💰

Kylvin astereita ja samettikukkaa. Asterit menevät lipputangon ympärille. Puolet samettikukista kasvatan myyntiin. Jos eivät mene kaupaksi, tungen ne jonnekin itselle kasvamaan. Taimihyllyt tulivat jo täyteen kun täytyyhän puutarhurillekin olla oma paikkansa. 🐈

Pirtin pöydälle on varattu kolmas minikasvihuone, mutta tiukkaa tekee kun pöydällä on kyläkirja-aineisto ja kirjaa tehdään vielä pitkään.

Puutarhan turvemulta on parempaa kuin puhdas kasvuturve, joka on pelkkää höttöä. Musta puutarhamulta on liian ätäkkää taimikasvatukseen. 🌱🌱🌱

Kevättä ilmassa

 

Viime päivinä on ollut todella keväinen ilma! Lumet alkoivat sulaa. Tältä näytti kylätiellä eilen. Lapioin aprillipäivänä polun pihakeinulle ja toissa päivänä pystyi kahlaamaan saunalle. Pellolle ilmestyi ensimmäinen pälvi. Olen suorittanut kevätkylvöjä maltilla kun säätiedotus lupaa jäähtyvää.

Mukavaa viikonloppua blogin lukijoille! 

Uudet matot tupaan

 

Väriä elämään! Tapasi vanha emäntä lausua. Joulun jälkeen vaihdoimme totutut kevättalven tekstiilit: beiget lattiamatot ja beiget ikkunaverhot. Facebook suolsi koko kevättalven mattomainoksia. Olin kai jotain klikannut ja algoritmit määrittivät minut sopivaksi kohteeksi mattokaupoille. 

Miellyin www.rugvista.fi:n punasävyisiin mattoihin. Väriä oli, mutta suht hillitysti. Harkittuani päätin tilata matot. Kotiinkuljetus oli ilmainen kun kaksi mattoa maksoi yhteensä 204 euroa. 

Posti toi matot päivää ennen ilmoitettua ajankohtaa. Rullasin vanhat matot pois ja uudet, postin tuomat tilalle. Kylläpä ovat sievän näköiset! Hyvin sointuvat muuhun sisustukseen. Tuttavatkin kehuvat mattoja ne nähtyään. Matot olisivat voineet olla pidemmät. Tilasimme 250 cm pitkät. Pidemmät olisivat olleet kalliimmat. Näissäkin oli riittävästi maksamista. Nopeasti tottui hieman lyhyempiin mattoihin. 

Juustomaistelu

 

Naapurissa pidettiin ennen vuohia. Väki sai niistä tarvemaidon ja myivät sitä muillekin. Tiiviit aitaukset kotieläimet tarvitsivat. Vuoristoseudun asukit kun ovat taitavia kiipeilemään. Tutut kertovat vuohenmaidossa olevan erikoinen maku. 

Mietin, että voisin kokeilla maistaa vuohenjuustoa. Sen maitoa ei varmaan näiltä seuduilta ole saatavilla. Olin paikallisessa marketissa viikko-ostoksilla ja muistin tuon juustojutun. Pienen etsinnän jälkeen hyllyltä löytyikin ehtaa kreikkalaista vuohenjuustoa. 

Kotiin tultua paketti auki ja maistelemaan. Olipa suomalaisen suuhun suolaista! Voimakas yli 2 prosentin suola peitti äkkinäisen herkuttelijan mielestä juuston oman aromin. Juusto onkin tarkoitettu lähinnä salaatin lisukkeeksi. Ei paljaaltaan syötäväksi. 

Aivan mielenkiintoinen makukokemus kaikkineen! 

Tärkeää asiaa suomalaisesta maataloudesta

 

Katso tämä video ja kannata kotimaista ruokahuoltoa! Jos kaikki pellot metsitetään kuten jotkut haluavat, niin missä se ruoka sitten kasvatetaan? Ei leipä kasva puussa vaan pellossa! Tue kotimaista ruoantuotantoa. Ja pientilat takaisin kunniaan! Katso video töstä. 

https://vm.tiktok.com/ZNdeu6KTo/

Langat järjestykseen!

 

Ahkeralle neulojalle/virkkaajalle kerääntyy tarjouksista ostaessa erinäinen määrä lankoja. Loppujen lopuksi ei tiedä paljonko ja mitä niitä on. 

Marketissa olivat villalangat taas tarjouksessa ja mietin, mitähän sävyjä minulla on. Mitä tarvitsen lisää. Asia alkoi askarruttamaan ja päätin inventoida lankavarastoni - keskellä yötä! Aamulla starttaan auton, mikäli jotain tärkeää värisävyä puuttuu. 

Yläkuvassa näkyy, mitä lankoja omistan. Lisäksi on pussillinen jämälankoja sekä yksittäiskappaleita. Himoneulojat katsovat lankavarastoni vähäiseksi. En ole mikään ammattikutoja. Näistä riittää pitkäksi aikaa tikkuamista. Lisäksi pieni, epäkäytännöllinen vanha maalaistalo asettaa omat rajoituksensa säilönnälle. 

Lajittelin lankani kolmeen muovikassiin suunnilleen yhtä paljon kaikkia sävyjä kuhunkin. Huom! Kannattaa säästää vanhat muovikassit! Nykyiset kierrätyskassit ovat niin heikkoa materiaalia, että ne hajoavat kun laitat ne solmuun. 

Yritä laittaa säilömäsi langat sellaiseen paikkaan, etteivät ne olisi kovin paljon kenenkään tiellä. Nuohoojilla on nykyään velvollisuus ilmoittaa palotarjastajalle liian sotkuisista asunnoista. Mitenhän meille mahtaa käydä, kun pari vuotta sitten tehdyn keittiöremontin kaappi on vielä vierashuoneessa. Langat ovat kaapin takana. Emme raaskineet hyvää kaappia hävittää eikä kukaan huolinut sitä ilmaiseksikaan. Joten se on meillä väliaikaisesti varastossa vieraskamarissa. 

Omenahyve

Ostin laskiaiseksi karjalanpaistia. Jouluna jäi meillä pakollinen paisti hankkimatta sen kalliin hinnan vuoksi ja siksi kun oli muutakin syötävää.

Meillä ollaan ihastuttu jälkiruokana omenahyveeseen. Siksikin kun kotipuutarhassa kasvaa hyvätuottoisia omenapuita. Otin reseptin jostain talteen kauan sitten. En alkanut sitä tähän etsimään vaan tein herkun ulkomuistista.

Kaivoin pakastimesta omenalohkoja. Levitin ne voideltuun uunivuokaan. Samalla tuli inventoitua pakastimen sisältö. Omenat löytyivät säiliön pohjalta.

Omenien päälle tulee muruseos kaurahiutaleista, sokerista ja voista. Sulatin tähän 50 grammaa voita, lisäsin puoli desilitraa hienoa sokeria, teelusikallisen vanilliinisokeria. Joku voi laittaa kanelia - makuasia! Sekoitin vielä desilitran gluteenittomia kaurahiutaleita ja levitin seoksen omenalohkojen päälle. Laitoin paistoksen karjalanpaistin seuraksi tunniksi uuniin 200 asteeseen. 

Tältä omenahyve näyttää valmiina. 

Neulotaan pipo

Suunnitelmissani oli pitkään kytenyt ajatus pipon valmistamisesta. Muhkumyssyt ovat kovasti muotia ja mitä tällainen bisnesorientoitunut ihminen tekisi muutakaan kuin sitä mikä mahdollisesti menisi kaupaksi.

Reilu viikko takaperin olin tilannut paperiset veroilmoituslomakkeet. Perinteisenä ihmisenä meillä täytetään osa ilmoituksista paperille. Tilaus tulee edullisemmaksi kuin ostaa uusi mustepatruuna joka toinen vuosi kuivettumaan.

Lomakelähetys lienee mennyt väärään postilaatikkoon. Lähistöllä asuu samanniminen henkilö ja hän ei koskaan palauta väärään laatikkoon tulleita lähetyksiä. No, se siitä! Ei tarvitse veroilmoitusten kanssa hikoilla. Neulomaan siis!

Lankana käytin Housen Pehmovillaa. Mutta ennen kuin tähänkään vaiheeseen päästiin oli ankara pipomallien metsästys netistä. 

Kun sopivaa neulontaohjetta ei löytynyt, täytyi tehdä koetilkku. Viimeksi tein pipon peruskouluaikoina (jonka äiti lopulta päätteli).

Tämä ohje natsasi parhaiten suunnittelemaani malliin. Linkki ohjeeseen löytyy täältä.

Tuntien aherruksen jälkeen oltiin tässä vaiheessa. Täytyi mennä nukkumaan.

Seuraavana aamupäivänä pipo valmistui. 100 gramman kerä riitti tällaiseen. Eipä jäänyt jämälankoja. Aikaa kului varmaan kuusi tuntia kun joku kehui neulovansa pipon 40 minuutissa.

Seuraavaksi oli roosansävyisen myssyn vuoro. Sanoisin että kahdesta kerästä tulee näyttävä muhkupipo tupsulla varustettuna. Housen Pehmovilla on ainakin minun mielestäni tarpeeksi sileää pipoon ettei pistele ikävästi kuten jotkut lankalaadut. 

Hyvää ystävänpäivää

Tiedättekö, miten vaikeaa on kukkien asettelu? Ja sitten vielä, jos aiot ottaa asetelmastasi kuvan? 

Käytän tervehdyksissä paljon Pinterestistä lataamiani kuvia kun kerta kaikkiaan ei aika riitä ottamaan kuvia kavereiden nimi- ja syntymäpäivä- ym. merkkipäivien toivotuksiksi. 

Nyt kun satuin ostamaan niin hyvät tulppaanit, että ne ovat kestäneet peräti kolme viikkoa (viileässä eteisessä), päätin että tänä ystävänpäivänä kaverit saavat kotistudiossa kuvatun tervehdyksen. 

Asettelin kukkia taas pitkään. Oksasakset viuhuivat. Pelkäsin jo että leikkaan kimpun liian matalaksi. Kimpun taustaksi suunnittelin vaaleanpunaista pyyhettä, mutta se oli liian pieni. Niinpä huivi sai toimittaa taustan virkaa.

Kimppu oli liian matalalla, joten kattila korokkeeksi. Mutta kattilanpohja on rumannäköinen. Kaapista kaivettu vaneritarjotin oli sopiva.

Puhelimessani on AddText -sovellus, jolla kuvia voi muokata. Ei yhtä hyvä kuin Canva, mutta toimii.

Hyvää ystävänpäivää! 

Pilkkipulkan koeajo

 

Ostettiin Tokmannilta pilkkipulkka kun tutut kovasti kehuivat sitä hyväksi puuhuollossa. Liukkaat kelit myöhästyttivät koeajoa. Viimeinkin satoi räntää ja tien pinta ei ollut enää liukas. Pulkka maksoi tarjouksessa 25 euroa ja sen koko on 45 cm X 90 cm. Mitat on otettu summanhuntturassa. 

Suunta siis halkovarastolle, kassit täyteen ja ahkion kyytiin. Lunta oli noin 30 cm ja suhteellisen kepeästi puut kulkivat. Korkeareunainen menopeli ei kaatunut kertaakaan noin 60 metrin matkalla. Ja puut pysyivät napakasti matkassa. Tavallinen ahkio olisi keikannut monta kertaa. 

Seuraavassa vielä video reissusta https://youtube.com/shorts/A9EE2OjBgac?si=_UW2VB267rv7Lmrs