PERINNEPIHAN ELÄMÄÄ Yläpihan perinteikäs sukutila sijaitsee komeissa vaaramaisemissa Pohjois-Karjalassa. Blogissa seurataan tilan elämää. Kiitos kun pistäydyit käymään!
Kesäkahvilassa on kävijöitä riittänyt. Ja eilen kun oltiin asioimassa, ei ehtinyt kummoisia leipomuksia miettiä. Täällä käy jonkin verran tiukkaa kasvisruokavaliota noudattavia, ja munkit olivat loppu. Päätin kokeilla, miten vohvelit onnistuisivat vegereseptillä. Kas tässä. Sama vissytaikina ilman kananmunia kasvimargariinilla ryyditettynä. Voin sanoa, että herkkua tuli! Nam!
Katsokaas tuota meidän omenapuuta kun innostui kukkimaan!
Autojen renkaat ovat nykyään suurikokoisia. Ei näitä pieni ihminen enää kainalossaan kantele kuten ennen vanhaan! Onneksi kottikärryssä nykyään on umpikumirengas.
Ja tällainen jäi operaatiosta jäljelle. Kissa ihmettelee.
Syksyllä raivattiin suureksi levinnyt syreenipuska pois ja keksimme, että pensaan paikalle sopisi nätisti kukkapenkki. Meillä ei liiemmälti multamaata ole, kun traktorin kutsuminen peltotöihin jostain 30 kilometrin päästä maksaa maltaita. Ja maatalousurakoitsijat eivät mieluusti tule avuksi kukkapenkin muokkaukseen.
Seuraava sisältää piilomainontaa. Garden Wulfin hara on mainio. Kallis, mutta kestävä. Kukkapenkin kohta möyhentyi välineellä hetkessä. Täytyy vielä säkillinen puutarhamultaa levittää tuohon niin saadaan mainio kukkapenkki.
Kehäkukat voi kylvää viileänä vuodenaikana. Joskus ne kylväytyvät itsekseen seuraavana vuotena. Hallaharso nopeuttaa itämistä.
Tiivistin kylvökset rautaharavan lavalla. Ja voila! Nyt vaan odottelemaan, mitä maasta nousee.
Jossain vaiheessa uuteen kukkapenkkiin kannattaa hankkia reunat. Vaikka maa on tässä vaiheessa neitseellistä. Syreenin juurelta kasvillisuus puuttuu. Pian paikalle ehtivät juolavehnät, nokkoset, rönsyleinikit ynnä muut kukkapenkin rikat.
Viileänä keväänä olemme saaneet nauttia ennätyspitkään lumikellojen ja krookusten kukinnasta. Kasvit on suojattu verkoin, kun puputkin nauttivat kevään kukista, hieman eri tavalla kuin me ihmiset, eli sisäisesti.
Mukavaa viikonloppua lukijoille!
Kirjoitamme Sivakasta kyläkirjaa ja tahdoin lasten leikeistä kertovaan artikkeliin vanhan leikkikalun. Muistin, että yläkerrassa on äidin vanha nukke, joka säästyi tulipalosta.
Äitini vietti lapsuutensa Alahärmän Pesolan kylässä vanhassa kaksifooninkisessa maalaistalossa. Vanha isumumma oli ottanut tuhkat hellan pesästä sanomalehden päälle. Tuhkat olivat syttyneet palamaan ja koko talo sekä äidin leikkimökki, jossa olivat äidin lelut, tuhoutuivat tulipalossa.
Etsin tämän nuken meidän talon yläkerrasta. Se on paljon elämää nähnyt, mutta arvokas. Yritin korjata sitä hellävaroen kuntoon. Siinä nukkea parsiessani ajattelin sunnuntaina vietettyä äitienpäivää. Edesmennyt äitini varmaan ilahtuisi, jos tietäisi, että hänen rakasta nukkeaan on korjattu.
Se on jo toukokuu pyörähtänyt käyntiin. Ihanaa kun ei ole koko talvena tarvinnut tapella lumitöiden kanssa! Jäi valtavasti energiaa taloudellisesti tuottavaan työhön.
Kesä lähestyy ja silloin avautuu jälleen kesäkahvila. Matkamuistomyymälän puolelle tulee pitkästä aikaa käsitöitä. Hiusdonitsit eivät näytä lainkaan hyviltä jossain hyllyllä makaamassa. Niille täytyy olla oma esittelyteline! Ja hiusdonitsi sopii mainiosti pieneksi lahjaksi tulevana viikonloppuna vietettävään äitienpäivään.
Sahasin höylälaudasta noin 50 cm pätkän ja harjanvarren sahasin viiteen samanpituiseen osaan.
Naputtelin viisi kannallista naulaa laudan läpi tasaisin välimatkoin. Ruuvit kävisivät vielä paremmin. Kulmat voi hioa santapaperilla mikäli sellaista huushollista löytyy.
Lopuksi koputtelin harjanvarresta katkomani palat varovasti kiinni nauloihin.
Valmis! Eikö olekin kuin kaupasta ostetun näköinen.
HYVÄÄ ÄITIENPÄIVÄÄ!
Nyt on pääsiäinen juhlittu ja torillakin pyörähdetty. Kevättyöt aloitettiin täkäläisittäin ennätysaikaisin. Mansikkamaa on haravoitu. Meillä siirryttiin tavanomaiseen mansikanviljelyyn. Paikallisesti tuotetusta mansikasta on seudulla pulaa ja siitä saa hyvän hinnan. Jätetään hifistelyt heille, joilla siihen on aikaa ja tietotaitoa. Alue näyttää tureikkoiselta, kun suurella traktorilla ei pääse joka paikkaa niittämään ja raivaussaha sanoi viime kesänä työsopimuksensa irti. Moottori käy, mutta terä ei liiku. Millä saisi mättäitä kasvattavat heinät häädettyä mansikkamaalta? Pellosta 10 m2 on mätästynyt. Myrkkyä ei voi käyttää kun siinä kuolevat mansikatkin. Netistä saa edullisesti nastoja mansikkakankaan kiinnittämiseen. Tämä ensimmäinen, suurempi kasvatus ankkuroitiin kivillä. Ne haittaavat hoitotoimenpiteitä.
Seuraavassa kuvassa Pohjorinne, joka saatiin vihdoin viimein raivattua kivistä viime syksynä. Niityn kunnostus oli joukkorahoituskohteena muutama vuosi sitten. Sivakkalaisittain sanottuna: Voipi kaunistaan katella! Lohkolle on kylvetty apila-nurmiseosta. Alkuperäinen kasvusto nousee kyllä säikähdyksen jälkeen. Lohkolla kasvaa niittykukkia kuten päivänkakkaraa, ruusuruohoa, kultapiiskua ym. Joku kertoi, että Pohjorinteellä on kasvanut tervakukkaakin. Näitä odotellen. Rinteen halki kulkee metsäpolku Salmijärventielle. Alueella liikkuvat, muistakaa käyttää polkua ettei se kasva umpeen! Kansalaisen karttapaikka neuvoo polun sijainnin. Polku on sen verran epätasainen, ettei sitä voi ajaa esim. retkipyörällä.
Tämän suven suunnitelmissa on tien varressa sijaitsevan Suoniityn kunnostus. Sitten niittotyöt helpottuvat kun traktorilla saa vetäistä koko helahoidon nurin.
Kiitokset kaikille menneille, nykyisille ja tuleville maatalousurakoitsijoille, jotka ovat auttaneet toteuttamaan toivetta elävästä maatilasta metsien keskellä!
Lopuksi kukkakuvia. Meillä täytyy verkottaa tulppaanit ym. kevätkukat, kun puput pitävät niitä herkkunaan.
Tämä pääsiäinen jäi erityisesti mieleen kun saimme polttaa pohjalaiseen tapaan "pääsiääsvalakian". Tapahtumaa seuraamaan saapui neljä henkeä. YouTubesta tuli seurattua Via Crucis -näytelmä Helsingistä. Toinen pääsiäispäivä toi surusanoman paavi Franciscuksen poismenosta. Ja meillä kävi paikallinen kirjailijakuuluisuus ja ortodokseja tutustumassa paikkaamme. Seuraavassa video pääsiäisen vietosta https://youtu.be/6tsuLDO8O4c?si=b1txim3cCI75nA1H
On hiukan myöhässä tälle keväälle. Mutta viime sunnuntaina askarreltiin virpovitsoja. Kylällä ei ole enää lapsia virpomassa, joten vitsat on värkättävä itse. Tien varrella kasvoi sopivaa pajukkoa eikä korkeat nietokset olleet oksien keräyksen esteenä.
Varastosta ei löytynyt silkkipaperia eikä täältä asti kannattanut sitä asiakseen lähteä ostamaan, joten värikkäät lautasliinat toimittivat silkkipaperin virkaa. Yhdestä kolmikerroksisesta liinasta saa jo monta kukkasta!
En hakenut peltomultaa syksyllä, niin perustin kylvökset kokonaan ostomultaan. Täytyy miettiä, miten saisi peltomaata muokattua edullisesti, että voisi kasvattaa jotain puutarhassa ja ottaa sieltä multaa taimikasvatukseen. Heinikossahan ei kasva mikään! Liian kalliiksi tulee traktorilla muokkaus. 💰💰
Kylvin astereita ja samettikukkaa. Asterit menevät lipputangon ympärille. Puolet samettikukista kasvatan myyntiin. Jos eivät mene kaupaksi, tungen ne jonnekin itselle kasvamaan. Taimihyllyt tulivat jo täyteen kun täytyyhän puutarhurillekin olla oma paikkansa. 🐈
Pirtin pöydälle on varattu kolmas minikasvihuone, mutta tiukkaa tekee kun pöydällä on kyläkirja-aineisto ja kirjaa tehdään vielä pitkään.
Puutarhan turvemulta on parempaa kuin puhdas kasvuturve, joka on pelkkää höttöä. Musta puutarhamulta on liian ätäkkää taimikasvatukseen. 🌱🌱🌱
Viime päivinä on ollut todella keväinen ilma! Lumet alkoivat sulaa. Tältä näytti kylätiellä eilen. Lapioin aprillipäivänä polun pihakeinulle ja toissa päivänä pystyi kahlaamaan saunalle. Pellolle ilmestyi ensimmäinen pälvi. Olen suorittanut kevätkylvöjä maltilla kun säätiedotus lupaa jäähtyvää.
Mukavaa viikonloppua blogin lukijoille!
Naapurissa pidettiin ennen vuohia. Väki sai niistä tarvemaidon ja myivät sitä muillekin. Tiiviit aitaukset kotieläimet tarvitsivat. Vuoristoseudun asukit kun ovat taitavia kiipeilemään. Tutut kertovat vuohenmaidossa olevan erikoinen maku.
Mietin, että voisin kokeilla maistaa vuohenjuustoa. Sen maitoa ei varmaan näiltä seuduilta ole saatavilla. Olin paikallisessa marketissa viikko-ostoksilla ja muistin tuon juustojutun. Pienen etsinnän jälkeen hyllyltä löytyikin ehtaa kreikkalaista vuohenjuustoa.
Kotiin tultua paketti auki ja maistelemaan. Olipa suomalaisen suuhun suolaista! Voimakas yli 2 prosentin suola peitti äkkinäisen herkuttelijan mielestä juuston oman aromin. Juusto onkin tarkoitettu lähinnä salaatin lisukkeeksi. Ei paljaaltaan syötäväksi.
Aivan mielenkiintoinen makukokemus kaikkineen!
Katso tämä video ja kannata kotimaista ruokahuoltoa! Jos kaikki pellot metsitetään kuten jotkut haluavat, niin missä se ruoka sitten kasvatetaan? Ei leipä kasva puussa vaan pellossa! Tue kotimaista ruoantuotantoa. Ja pientilat takaisin kunniaan! Katso video töstä.
Ahkeralle neulojalle/virkkaajalle kerääntyy tarjouksista ostaessa erinäinen määrä lankoja. Loppujen lopuksi ei tiedä paljonko ja mitä niitä on.
Marketissa olivat villalangat taas tarjouksessa ja mietin, mitähän sävyjä minulla on. Mitä tarvitsen lisää. Asia alkoi askarruttamaan ja päätin inventoida lankavarastoni - keskellä yötä! Aamulla starttaan auton, mikäli jotain tärkeää värisävyä puuttuu.
Yläkuvassa näkyy, mitä lankoja omistan. Lisäksi on pussillinen jämälankoja sekä yksittäiskappaleita. Himoneulojat katsovat lankavarastoni vähäiseksi. En ole mikään ammattikutoja. Näistä riittää pitkäksi aikaa tikkuamista. Lisäksi pieni, epäkäytännöllinen vanha maalaistalo asettaa omat rajoituksensa säilönnälle.
Lajittelin lankani kolmeen muovikassiin suunnilleen yhtä paljon kaikkia sävyjä kuhunkin. Huom! Kannattaa säästää vanhat muovikassit! Nykyiset kierrätyskassit ovat niin heikkoa materiaalia, että ne hajoavat kun laitat ne solmuun.
Yritä laittaa säilömäsi langat sellaiseen paikkaan, etteivät ne olisi kovin paljon kenenkään tiellä. Nuohoojilla on nykyään velvollisuus ilmoittaa palotarjastajalle liian sotkuisista asunnoista. Mitenhän meille mahtaa käydä, kun pari vuotta sitten tehdyn keittiöremontin kaappi on vielä vierashuoneessa. Langat ovat kaapin takana. Emme raaskineet hyvää kaappia hävittää eikä kukaan huolinut sitä ilmaiseksikaan. Joten se on meillä väliaikaisesti varastossa vieraskamarissa.
Ostin laskiaiseksi karjalanpaistia. Jouluna jäi meillä pakollinen paisti hankkimatta sen kalliin hinnan vuoksi ja siksi kun oli muutakin syötävää.
Meillä ollaan ihastuttu jälkiruokana omenahyveeseen. Siksikin kun kotipuutarhassa kasvaa hyvätuottoisia omenapuita. Otin reseptin jostain talteen kauan sitten. En alkanut sitä tähän etsimään vaan tein herkun ulkomuistista.
Kaivoin pakastimesta omenalohkoja. Levitin ne voideltuun uunivuokaan. Samalla tuli inventoitua pakastimen sisältö. Omenat löytyivät säiliön pohjalta.
Omenien päälle tulee muruseos kaurahiutaleista, sokerista ja voista. Sulatin tähän 50 grammaa voita, lisäsin puoli desilitraa hienoa sokeria, teelusikallisen vanilliinisokeria. Joku voi laittaa kanelia - makuasia! Sekoitin vielä desilitran gluteenittomia kaurahiutaleita ja levitin seoksen omenalohkojen päälle. Laitoin paistoksen karjalanpaistin seuraksi tunniksi uuniin 200 asteeseen.
