Joulutulet pikana

 

Oli tarkoitus pitää ihan vaan pieni joulutulitapahtuma muutamien aktiivikyläläisen kanssa. Sitten tuttu soitti, että lähikaupungista on tulossa osallistujia tapahtumaamme. Munkki järjestää aattona joulujuhlan Puukoululla. Tuttu tiedusteli, onko kylällä muuta ohjelmaa kuin tulien sytyttämistä. Keksin ex-tempore, että voinhan tarjota kaupungista tuleville glögiä ja pipareita. Tuttu oli tyytyväinen.

Ei muuta kuin työohjelmat uusiksi ja hihat heilumaan. Omat jouluvalmistelut siirtyvät tuota tuonnemmaksi. Loppujen lopuksi joulu tulee vaikkei niin kauheasti hyysäisikään.

Sattui olemaan valmista, kotona voilla leivottua piparitaikinaa. Nythän tuo tuli käytettyä. Ja yksikään pipari ei - tällä kertaa - palanut.

Taisin tutulle mainita joulutortutkin. Sattui olemaan puoli purkillista päärynä- kinuskimarmeladia. Hmm, kukahan oli syönyt purkista puolet? Leivoin muutamia joulutorttuja kun viikonloppuna saattaa muutenkin olla kävijöitä.

Meillä oli vain yksi glögipurkki hätävarana. Entä jos kävijöitä tuleekin enemmän? Ei kannata lähteä glögiä 25 kilometrin päästä lähimarketista ostamaan.

Googlesta löytyi sopiva alkoholittoman glögin ohje. Meillä ei käytetä alkoholia. Kerron ehkä joskus ikävästä tapahtumasta, joka sattui kun muuan kyläläinen tuli meille humalassa. Tai sitten en.....

Glögiin tarvittiin mustaherukkamehua. Tietenkin valmiit mehut olivat 300-litraisen pakastearkun pohjimmaisinpana. En alkanut joulun alla sentään pakastinta järjestämään, vaan nappasin pakastemustaherukkapussin ja keitin niistä mehun. Toiseen kattilaan vettä, lusikallinen sokeria ja lusikallinen piparkakkumaustetta, jotka kiehautin. Siivilöin seoksen ja sekoitin mustaherukkamehun joukkoon. Tadaa! Maku oli kuin glögissä. 

Täksi jouluksi ei pystynyt jäälyhtyjä tekemään mutta voidaan fiilistellä tämän pari vuoden takaisella kuvalla. 

Kokeilussa Löfbergsin Magnifika

 

Pop-Up jouluruokailun tiimellyksessä kinkunostoreissulla askeleeni johdattuivat kahvihyllylle. Netissä oli ollut keskustelua kahvin hinnasta ja kahvitarjouksista. Joku kehui Löfbergsin Charismaa, ettei hän osta mitään muuta kahvia. Serkkuni joskus toi sitä meille maistiaisiksi. Miellyimme sen makuun. Charisma oli, kappas vaan, kaupan hyllyltä loppu. Täta ruotsalaista kahvilaatua on saatavilla myös luomuna. Vertailin muita Löfbergsejä. Päädyin valitsemaan Magnifikan. Täällä päin Löfbergsien hintataso liikkuu samoissa lukemissa kuin tavan juhlamokat ja kultakatriinat. 

Olin ehtinyt jo aamukahvin keittää kun muistin, että Magnifikahan se on korkattava ennen kuin sitä alkaa ruokailijoille uskaltaa tarjoamaan. Nythän onkin hyvä vertailla kun aamun Juhlamokka-annos on jo keitetty. Ei kun uusi suodatinpussi keittimeen, pannun huuhtelu ja 4 tasamitallista testikahvia suodattimeen ja vedet säiliöön.

Juhla Mokasta keitetty kahvi ei ollut ehtinyt vielä jäähtyä kun keitin uuden satsin Magnifikasta. Ja nyt maistellaan.

Kaadoin Heinä-mukiin Juhla Mokkaa ja tummansinistä Valion Arkimaitojuomaa. En oikein pidä kahvista ilman kevytmaitoa. Sokerin käytöstä luovuimme koko perheen päätöksellä parikymmentä vuotta sitten. Joku taas moittii, jos kahvin sekaan laitetaan yhtään mitään, pilaa se juoman aromin. 

Muumimukiin kaasin Magnifikaa ja samaa tummansinistä maitoa kuin Juhla Mokka -mukiin. Olisikohan pitänyt kahvit kaataa mukien sijasta Myrnakuppeihin?

Ensin tuoksuttelin kahveja kuten viininmaistajat. Usein suuri osa ihmisen aistimasta mausta onkin tuoksua. Juhla Mokka tuoksahti tutulta. Magnifika lehahti hieman kitkerältä. Merkki on lievästi tummapaahtoinen. Sävähdys kaakaon makua.

Sitten maistelemaan. Kahvien sävyeroja ei tullut vertailtua. Juhla Mokka maistui tutulta. Testimerkki epäilytti kitkerähkön tuoksun vuoksi. Hörppäsin Magnifikaa kitusiini ja hyvältä maistui! Maistelin vuoron perään Juhla Mokkaa ja Magnifikaa. Parin maistokerran jälkeen Juhla Mokka -kahvi alkoi tuntuakin laimealta. Magnifika on parempaa. Täyteläisempää. Aromikkaampaa. Jotkut pitävät Presidentti-kahvista, toisten mielestä ei ole Kulta Katriinan voittanutta. Ja niin edelleen, ja niin edelleen. Nämä ovat makuasioita joista ei kannata kiistellä.

Tonttuset lennähtivät kuistin ikkunalaudalle toivottaen Perinnepihan blogin lukijoille hyvää ja rauhallista joulunaikaa! 

Kännykkäkukkaro neuloen

 

Joskus täytyy tehdä ihan uusia käsityöjuttuja eikä pelkkiä sukkia, pipoja ja lapasia vaan!

Sain jostain paksuhkoa vihreää villalankaa ja Pinterestiä tutkiessani keksin, että langasta tulisi kiva kännykkäkukkaro. 

Aiheesta ei ollut kunnollista suomenkielistä ohjetta, joten oli sovellettava. Neuloin nelosen puikoilla ensin 32 silmukalla. Pussukasta tuli liian leveä. Purin ja tein uudestaan 28 silmukalla. Tämän vuoksi uusia tuotteita valmistuu hitaasti kun täytyy ensin suunnitella prototyyppi. Alussa on puolenkymmentä kerrosta joustinneuletta 1 n, 1 o.

Tein kaikkiaan 34 kerrosta sileää pyöröneuletta. Päättelin silmukat ja ompelin suun kiinni. 

Pussiin voisi lisätä vielä napin kiinnittimeksi ja kantohihnan. Eikä pieni kirjailtu kukkanen koristeena olisi lainkaan hullumman näköinen! 

Adventinvalot syttyivät

 

Tässä on videonpätkä meidän jouluvaloista. 

Tapahtumarikkaan viikon päätti ensimmäinen adventtisunnuntai. Tämä on vanhin jouluvalo, mitä meillä on. Siihen piti sähköjohto uusia. Onneksi ei ole ledvalaisin. Niihin ei voi osia vaihtaa.

Tuntui vähän hassulta ripustella jouluvaloja kun lumet sulivat edellisenä päivänä. Näin kesäistä oli pyhäaamuna. Tykkään!

Tuvan puolelle asennettiin valokranssi. Edellinen kranssi särkyi kissan purtua virtajohdon poikki. 

Makuuhuoneeseen tuli paperitähti. Ostin siihen virtajohdon, kun olin vaihdellut samaa johtoa keittiön lampun ja joukuvalaisimen välillä. Edullisemmaksi tuli ostaa oma johto valmiiseen jouluvaloon kuin hankkia erillinen jouluvalo. Ihan nätti tämäkin.

Meillä on seitsenhaaraisia kyntteliköitä. Ne näyttävät kauneimmilta ikkunan eteen asetettuina. Ikkunoiden edukset ovat tällä hetkellä niin täynnä tavaroita, ettei kyntteliköille ole tilaa. Seinää vasten on yksi kynttelikkö, mutta siitä on osa polttimoista palanut. Täytyisi mennä laitteen kanssa sähköliikkeeseen josko sieltä löytyisi sopivat polttimot. Kynttelikön edessä on pidetty jouluseimeä muistuttamassa tärkeästä sanomasta.

Televisiosta lakkasivat kanavat näkymästä linkin asennustöiden jälkeen, vaikka telkussa pitäisi olla teräväpiirtovalmius. Eli vietämme tämän adventtipaaston televisiottomana.

Tällainen palkinto tuli paikallisilla joulumarkkinoilla. Oli aikas mukava juttu! 

Kyläkirjan julkkarit

Keskiviikkona vietimme lämminhenkisen kirjanjulkistamistilaisuuden. Yleisöä oli saapunut paikalle viitisenkymmentä henkeä. Yksi kyläläisistä ojensi kirjoittajille näin upean kukkakimpun. 

Yksi kyläkirja arvottiin osallistujien kesken. Arpalipukkeet laitettiin vanhaan kahvipannuun ja sekoitettiin hyvin. 

Kyläkirjaa voi tilata verkkokaupasta www.ylapihashop.mycashflow.fi

Houston, we have a problem....

 

Meillä on uusi, hieno keittiö. Mutta ananas ollakaan kun ilmat jäähtyivät alkoi sisälle taloon tunkea metsähiiriä. Luit oikein: metsähiiriä! Täällä on aiemmin ollut metsämyyriä ja nokkahiiriä eli supiaisia.

Metsähiiret ovat niin nokkelia, etteivät käy pyydyksiin. Ne ovat niin kevytrakenteisiakin ettei supercat laukea niiden kulkiessa. On talossa kissakin, mutta se ei älyä hiirten päälle,kleikkii vaan, ei syö, karkuuttaa saaliinsa pitkin huoneita. Syö kaupan kissanruokia.

Pariin vuoteen meillä ei ollut hiiriongelmia kiitos hiirenmyrkyn. Tästä lieveilmiönä myyränraadon haju tunkeutuu ulkorakennuksen lattian täytteistä sisätiloihin ja raatokärpäsillä oli lystiä! Niitä oli syyskesällä tuhansia!

Palataanpa hiiriongelmaan. Vanhaa kellaria ei saa enää pienellä rahalla hiiritiiviiksi. Hiiret sujahtavat kellarista asuintiloihin uuden allaskaapin viemäriaukosta. Kaapissa hiiriä rapistelee lajitteluastioissa. Todella vikkeliä kavereita kun yrittää niitä saada hengiltä.

Jossain nettikirjoituksessa oli, että hiiret inhoavat alumiinifoliota. Niinpä kokeeksi tukin viemäriputken aukon sekä vesijohtoputkien reijät tiiviisti foliolla. Sitä sai viereisestä lajitteluastiasta. Seuraamme tilannetta, keksiikö joku nokkela metsähiiri työntää foliot pois kulkuaukon edestä tahikka nakertaa uuden sisäänpääsyn asuintiloihin..... 

Löysin kiven!

 

Tiedättekö Finstonen? Sen kivienmaalausjutun. Kuulin siitä radiossa. Olin isänpäivän ostoksilla paikallisessa marketissa ja rakennuksen nurkalta silmiini pisti, että mikäs se tämä on. Arvasin heti, mikä juttu. Otin kivestä kuvan ja jätin sen paikoilleen. Kivi olisi kuulemma pitänyt siirtää eri paikkaan tai ottaa mukaan.

Liityin kivienmaalausryhmään ja kerroin löydöstäni. Ihan kiva harrastus tänä kylmän kovana aikana, jolloin sodat riehuvat eri puolilla maailmaa, on köyhyyttä, sairautta yms. Löytäessään iloiseksi maalatun kiven tulee ajatus että joku on nähnyt vaivaa tämän kanssa.... 

Jättiraitasukat

 

Tokmannilla oli tarjouksessa Novitan 150 gramman Jättiraita -lanka. Olen tehnyt miesten sukkia, mutta kovin värikkäät eivät mene kaupaksi. Ja yksivärisiä on taas niin hirvittävän h-i-d-a-s-t-a tehdä!

Sain lisäpotkua sukkien kutomiseen valmistettuani lyhytvartiset sukat ennätysnopeasti.

Tässä näette langan tuoteselosteen. Kerä maksoi reilut kuusi euroa, eli oli hintavampaa kuin normilanka.

Päätin valmistaa koon 44 sukat. 42:n kokoisia olen tehnyt monet. On hyvä tehdä eri kokoisia sukkia. Jalkojakin on monen kokoisia.

En meinannut löytää mieluista 44 kokoista sukkaohjetta. Aina oli vaan 42 ja 46 kokoisia. Lopulta yhdistelemällä eri ohjeista aloitin varret 56 silmukalla 2 nurin 2 oikein.

Työ on nyt tässä vaiheessa. Lanka näyttää (vielä) hyvin riittävän. On aina jännää, riittääkö lanka loppuun asti. Yleensä se on riittänyt. Joskus loppunut kesken. Silloin täytyy käyttää luovaa mielikuvitusta ja jatkaa työtä jollain toisella sopivalla langalla. Kantapäähän tein 28 kerrosta. En aloittanut toista sukkaa kerän toisesta päästä. Raidathan tulisivat silloin peilikuvana toiseen sukkaan. 

Yhteen raitaan tulee yhdeksän kerrosta. Tästä laskin, montako raitaa tulee koon 44-46 sukkaan. Katkaisin langan siitä eteenpäin kohdasta, jossa raidan väri vaihtuu tummansiniseksi. Vasemmanpuoleisessa kerässä näkyy, paljonko lankaa on toiseen sukkaan. Aloitin toisen sukan valmistuksen, kun lanka näyttää hyvin riittävän.

Tässä vaiheessa alkoi jännittämään, riittääkö lanka molempiin sukkiin. Tuttu soitti pitkän puhelun puhelin kaiuttimella. Juttelimme ja tein samalla toista sukkaa. Huomasin puhelun aikana neulovani kireämpää. Täytyi purkaa ja tehdä uudelleen kun toinen sukan terä tuli 2 cm kapeampi toista.

No niin! Arvasinhan, että lanka loppuu kesken! Mistä langasta arvelette tehneeni sukkien kärjet?

Valinta osui Nakon harmaaseen lankaan. Eikö natsaakin hyvin? 

Kuolleiden lemmikkien muistopäivä

 

Näin TikTokista kun kuolleita lemmikkejä muistetaan 27.10. Tämä traditio on Meksikosta lähtöisin. Poltetaan kynttilää, laitetaan lemmikin leluja, kaulapanta esille. Lemmikin kuva asetetaan paraatipaikalle. Lempiruokaa laitetaan kuppiin. Ajatellaan että kuollut lemmikki tulee vielä tervehtimään omistajaansa. Aion viedä jotain tuonne meidän lemmikkien hautausmaalle. Sinne ei ole kaikkia lemmikkejä haudattu. Ihanan Nalle-koiran hautaa en tiedä. Lumikki-kissan ampui metsästäjä ja polki ojan komoon. Pyritään laittamaan samettikukkia tai kehäkukka lemmikin kunnioitukseksi. Täällä amettikukat ovat kukintansa kukkineet. Kehäkukkaa on vielä tähteenä. Ja kynttilä palamaan. Yksi kynttilä saa riittää kun nekin ovat kalliita ja rahanmenoja on ollut paljon.

  

Pellonraivausta ja ilmalämpöpumppuja

Meillä käytiin vähän hassusti kun pellonreunat jäivät niittämättä ja pahaksi onneksi sattui tulemaan EU-tarkastus. No, eihän siinä muuta kun muutenkin pienestä pinta-alasta napsastiin pala pois.

Raivaussaha on epäkunnossa kun siitä tipahti terä irti kesken niittohommelin. Liekö joku pultti, mutteri tahikka hammasratas tullut asennetuksi väärinpäin. Miksiköhän niissä täytyy olla niin monenmoiset kiinnittimet? Höh!

No, tänään oli siis työohjelmassa pellonreunojen niittohommelia pokasahalla ja sekatööreillä. Suihkuttelin vielä roundupit kantoihin. Kumma kun glyfosaattia ei saa enää mistään. Pakko se on jotain tököttiä laittaa jos ei halua kesäänsä pellonreunassa päivystää, mistä uusi vesa nousee. Muuten, havaitsin sellaisen seikan, että mänty kasvaa juuresta uudelleen. Se ei kuole jos varren katkaisee. Männyn taimetkin on siis kitkettävä juurineen mikäli ei tahdo pelloillaan puita kasvattaa.

Menin katsomaan uutta, vajaa kymmenen vuotta sitten tehtyä peltoa. Voi jehna sentään! Siellä kasvoi täystiheä männyn taimikko kanervakankaalla. Millähän konstilla sinnekään nurmea saadaan perustettua? Pelto on niin tavattoman kivinen, ettei sitä voi muokata. Ja siemenet eivät lähde kasvamaan ellei maata ole möyhennetty. Siihenkin raivioon meni 3000 euroa ettei sitä kyllä pikkukummassa metsitetä, se on vissi se! Kivisessä maastossa pellonraivaus on todella kallista puuhaa, mutta kun ei lähistöllä ole peltoja ostettavaksi tai vuokrattavaksi niin tehdään peltomaata sitten itseltä.

Raiviolta tullessa oli niin väsy ja kiukkuinen olo, että päätin laittaa ilmalämpöpumpun päälle. Siinä se olikin revohka kun piti ensin älypuhelimeen QR-koodi syöttää. Sitten piti ladata jokin sovellus kaksinkertaisine varmennuksineen. Huom. puhelimesta on muisti melkein loppu! Kun aloin käyttöohjetta selaamaan, ei se ollutkaan suomenkielellä.

Aloin selaamaan kunnon vanhanajan kuukkelista ilmalämpöpumpun käyttöohjeita. Sieltähän ne löytyivät ja vielä suomenkielellä! Otin ohjeista kuvakaappaukset ja poistin puhelimesta mokomankin ilmalämpöpumppuasennussäätöohjelmointisovelluksen. Hasta la vista, beibi!

Hyvin alkoi ilppi lämmittää eikä sähkömittarikaan vilkata aivan mahdottomasti. Mukavaa loppuviikkoa, rakkaat Perinnepihan blogin lukijat! 

Kyläkirja on valmis!

 

Vaan on tätä värkättykin! Vuonna 2017 aloitimme ja monta mutkaa on ollut matkassa. Välillä tuli komplikaatioita, ja ei kun eteenpäin vaan. Sitten oli keskustelua kansikuvasta. Taittaja teki upean, kaikkia miellyttävän loppuratkaisun.

Ja tässä kyläkirjan takakansi. Teoksessa on lähes 400 sivua. Se on kovakantinen ja värikuvitettu. Kirja kertoo monipuolisesti Sivakan kylän historiasta, asukkaista, elinkeinoista, koulusta ja harrastuksista. Teoksessa esitellään paikallisia perinneruokia, sananparsia ja sutkauksia. Lopussa tutustutaan muutamiin kylällä vaikuttaneisiin persoonallisuuksiin. Kirjaa voi ennakkotilata Yläpihan verkkokaupasta www.ylapihashop.mycashflow.fi. Mukavia lukuhetkiä! 

Ostin Vintedistä

Vinted on kova mainostamaan sosiaalisilla alustoilla. En ollut kovin kiinnostunut tästä uudesta tulokkaasta. Meillä itsellä on kirpputori ja kaupungista niitä löytyy useampiakin. Luulin että alustassa myydään pelkkiä vaatteita.

Miten ollakaan, kun eräänä iltana aloin Vintediä selaamaan löysin tämän kuvassa olevan langan! Ostin lankaa paikallisesta marketista joskus keväällä ja tein siitä aivan ihanat villasukat. Ne myytiin heti ja kun menin uutta lankakerää ostamaan, hyllyn reunassa oli ilmoitus että tuotetta ei valitettavasti ole saatavana.

Hatmihan siitä tuli. Aloin googlailemaan lankaa eri paikoista. Prisman verkkokaupastakaan sitä ei saanut. Lähin myymälä, josta lanka olisi pitänyt käydä ostamassa, sijaitsi noin 400 kilometrin päässä. Olisi tullut sukkalangalle hieman hintaa!

Vintedissä kyseinen lankakerä maksoi 4 euroa kun kaupassa langan hinta on lähes 5 €. Hintaa nosti parilla eurolla jokin takuutoimitus. Ei paha kotiinkuljetettuna! Kirjauduin Vintediin ja ei kun tilaamaan. Myyjä lähetti viestin jo samana päivänä, että lanka on lähetetty. Alkoi jännitys.

Vintedistä ja postilta tuli väkiaikatiedotuksia, missä lankakeräni on tulossa. Saapui päivä, jolloin paketti oli postilaatikossa. Olipa jännä avata laatikko. Se oli erittäin hyvin pakattu. Olisi voinut särkyvää lähettää, eikä varmasti olisi mennyt rikki! Niin hyvin oli pakattu.

Avasin vahvan pahvilaatikon varovasti ja poistin monenmoiset kääreet. Ja sieltähän se esiin putkahti tuttu lankakerä! Olin kyllä enemmän kuin mielissäni saadessani pitkään kaivatun sukkalangan! Tästä tekee kahdet sukat kun väliin laittaa yksiväristä, vastaavaa lankaa. Lähetin myyjälle ylitsevuotavat kiitokset. Vastauksena myyjä painoi sydänemojia.

Kun on alkuun päästy niin antaa mennä vaan, sanotaan laulussakin. Tilasin langan kanssa samaan syssyyn neulepuikkoja. Sain 9 kpl 4-kokoisia, loput 3,5 ja 3:n kokoisia puikkoja. Summa summarum, viiden kappaleen puikkosetin hinnaksi kotiintoimitettuna tuli pari euroa. Ja taas lähti, toiselle Vinted-myyjälle, kiitosviesti. Edullista, eikö totta?

Minulla on usein työn alla yksi tai kaksi sukkaparia ja usein on tullut tenkkapoo kun puikot ovat loppuneet kesken projektin. Tämän enempää sukkia tai mitään muutakaan ei kannata olla keskeneräisenä ettei mielenkiinto lopahda kesken työskentelyn. Ja nyt puikot suihkimaan! Son moro! 

Hyvä marjavuosi

Vaan jo on hyvä marjavuosi! Lakkoja ei tänä kesänä pystynyt kovien helteiden vuoksi keräämään. Ollaan sen verran aamu-unista porukkaa! Onneksi pakkasessa on edellisvuotista satoa. Sellainen kaappi mallinen pakastin olisi hyvä kun kaikki löytyisivät omilta hyllyiltään, mutta vanhassa rintamamiestalossa tilat ovat kovin rajalliset. Vattuja tuli litra tolkulla jostain villiintyneestä puskasta. Ja entä mustikoita! Ei meinannut jalan sijaa olla kun metsä oli sinisenään mustikoita. Ja erittäin hyvälaatuisia! Puolukkakautta odotellen.

Niityn kunnostushanke valmiiksi

Muistatteko takavuosien joukkorahoituskampanjan kivisen niittylohkon pelastamiseksi metsitykseltä? Ensimmäinen kaivinkonefirma ei saanut lohkoa kuntoon. Löysimme vihdoin kaivuriyrittäjän, joka raivasi kivet pois. Nyt niityllä kasvaa jo useita kasvilajeja. On mielenkiintoista seurata, miten lajisto vuosien varrella kehittyy. Kiitokset teille kaikille monin tavoin hankkeessa mukana olleille! Nyt on Sivakan kylän tunnusmerkki, vaaramaisema Hannes Häkkisen sukutilan Peri-Sivakan Yläpihan mailta pelastettu!

Ei vatuta!

Nyt ei harmita, vaikka tänä vuonna lakat jäivät metsään ennätyshelteiden vuoksi. Huonosti hoidettu (lue hoitamaton) puutarhamme tarjosi miellyttävän yllätyksen: niittomies oli arvellut pellolle levinnyttä Maurin Makiaa viljelykasviksi ja jättänyt pehkot niittämättä. Sain yhdestä pensaasta litran vattuja. Vadelma on niin aromikas marja, että sitä ei tarvitse laittaa kuin vähäsen toisten marjojen joukkoon ja saa miellyttävän makuyhdistelmän. Voi sanoa, että nyt ei vatuta yhtään! 

Tietoja Sivakan kyläkirjaan

 TIETOJA SIVAKAN KYLÄKIRJAAN 15.9. ASTI!

Hei, jos kuka muistaa/tietää Valtimon Sivakkaan liittyviä asioita, tapahtumia, vanhoja valokuvia, piirroksia yms. ottakaa pikaisesti yhteys kirjan taittajaan Erkki Grenmaniin sähköpostilla eg@sci.fi. Tai ylapihantila@gmail.com . Materiaalin viimeinen lähetyspäivä on ensi maanantaina.

Kuva: Niilo Pyykönen, puromylly. V. 1931. Finnan arkistot.

Vielä on kesää jäljellä

 

Kuivan kauden jälkeen on kelit pikkuhiljaa kostuneet. Vettä ei riittänyt kukkien kasteluun, mutta nyt kun taivaalta on saatu kastelua, elpyivät pikkuhiljaa puutarhamme kukkaset. Hyvää viikonloppua! 

Takaisin kouluun!

Näin Facebookissa ilmoituksen Salon seudun ammattiopistolta, että se tarjoaa ilmaiseksi matkailualan perustutkinnon etäopiskeluna. Tässä menee vielä toinenkin kymmenen vuotta että saamme pirttikahvilan rakennuspalkat takaisin hankittua. Lisäoppi ei ole pahitteeksi, miten rahaa otetaan matkailulla.

Ilmoittauduin kouluun ja minut valittiin! Jee! Täytyyhän koululaiselle uudet vermeet hankkia, eikös joo? Valtatiellä on remontti joten ajaa hurautin naapurikauupunkiin. Tokmannilla oli ihanat tunikat tarjouksessa. Ostin niitä peräti kaksi erilaista. Parinkympin kumisaappaat marjametsälle. Tänä vuonna on muuten erinomainen mustikkavuosi! Uusi penaali maksoi 3 euroa ja kansio pari euroa. Luentolehtiin ei budjettini enää riittänyt kun muutama vuosi sitten 100 kpl ruutupaperia maksoi euron ja nyt hinta on noussut yli kolmen euron.

Olipa mukava törötellä pikitietä pitkin kotiin! Ja ilmakin lämpeni tulomatkalla. 

Lähiruokapäivä

Hei, hoi! Tulkaa meille lähiruokailemaan ensi viikonloppuna! Myynnissä omenia itsepoimintana vain 1 euro per kilo. Leivonnaisia, käsitöitä, kirpputori ja kahvio. Kaikki maksutavat käyvät. Omaehtoinen Pohjorinteen niityn kunnostushankkeeseen tutustuminen. Rinteeltä raivattiin kivet pois joten sen voi niittää traktorilla. Rinteellä kulkee polku Salmijärventielle ja sieltä takaisin meille. Yläpiha on arvokas kulttuuriympäristö kaukonäkymien ja rakennusperinnön johdosta. Tänne kannattaa tulla jo komean maiseman vuoksi! 

Oreojuustokakku uudella tavalla

 

Tein pitkästä aikaa kahvilan suosikkia oreojuustokakkua. Arvelin että onnistuu jo ulkomuistista. Pannahinen, kun murskasin 1,5 pakettia oreoita pohjaan, kun reseptissä oli että yksi paketti. Kostutin keksimurskan laktoosittomalla maitojuomalla. On vähemmän rasvaa ja pohjasta ei tule kova kuten rasvasta sekoitettuna. Ohjeita löytyy netistä hakusanalla "liivatteeton oreojuustokakku".

Vatkasin 2 desilitraan kuohukermaa pari lusikallista kaakaojauhetta, niin tuli ruskea sävy ilman keksejä. Lisäsin vaahdon joukkoon pari purkillista maustamatonta tuorejuustoa, puoli desiä tomusokeria ja lusikallisen vanilliinisokeria.

Kakkupohja oli sillä aikaa pakastimessa jähmettymässä. Levitin seoksen kakun päälle ja koristelin lopuilla oreomurusilla. Laitoin kakun takaisin pakkaseen, jotta se jähmettyy äkimpää. Ja maukasta tuli!

Lopuksi upeita usvakuvia. Täällä satoi pitkän pitkästä aikaa. Yöllä oli viileää. 

Retki Murtovaaran Talomuseoon ja Yläpihan Tilalle

Vielä ehtii ilmoittautua mukaan! 

Retki Murtovaaran Talomuseoon ja Yläpihan Tilalle 16.8.2025 

Tervetuloa Valtimon kehittäjien järjestämälle retkelle Murtovaaran talomuseoon ja Peri-Sivakan Yläpihaan!

Klo 9 lähtö Valtimolta apteekin edestä.

Klo 9:30 saapuminen Murtovaaraan ja pullakahvit suuressa pirtissä.

Klo 10 museokierros Murtovaaran pihapiirissä. Pääsemme tutustumaan mm. savupirtteihin ja eläinsuojiin. Samalla oppaamme kertoo Murtovaaran tilan historiasta.

Klo 11:30 lähtö kohti Peri-Sivakkaa.

klo 12 Peri-Sivakan Yläpihassa nautimme keittolounaan (glut) karjalanpiirakoiden (lakt) kera.  Luomukasvishernekeittoa (veg). Ostosmahdollisuus tilamyymälässä ja kirpputorilla. Kaikki maksutavat. 

klo 13 tutustumme 1600 luvulla perustetun tilan historiaan, pihakierroksen aikaan kuullaan mielenkiintoisia tarinoita talosta ja sen asukkaiden elämästä.

n. klo 14.30 Paluumatka alkaa

Murtovaaran talomuseoon on parkkipaikalta puolen kilometrin pituinen kävelyretki osin epätasaista metsäpolkua pitkin. Varaa jalkaasi tukevat jalkineet.

Lähtö Valtimon Apteekin edestä klo 9.00, omilla autoilla. Järjestäydytään autoihin Retken hinta on 30,- Valtimon Kehittäjien jäsenille retki on ilmainen. Jäsenmaksu on 10 €, jonka voit maksaa matkan alussa tai suoraan tilille FI26 54060040 0357.

Ilmoittautuminen retkelle viimeistään to 14.8. kehittäjien s-postiin. Ilmoita tuletko omalla autolla ja tarvitsetko kyydin. Myös ilmoitus ruokavaliosta (L, G)

valtimonkehittajat@gmail.com

tai Pinjalle 040 861 8346

tai Päiville 050 370 3051

Tervetuloa!

Valtimon Kehittäjät hallitus