Nuudelit

 

Silloin kun ei ollut vielä älypuhelimia ynnä muita rakkineita, ostin Kauppayhtiöstä alennusmyynnistä kanelilla maustettuja mama-nuudeleita. Oli sen verran mielenkiintoinen makuelämys, että jätin muut nuudelikokeilut seuraavalle vuosituhannelle. Puhuvat, että nuudeleissa on karsinogeeneja, ja muutenkin epäterveellistä sapuskaa.

Radiossa puhuttiin muutama päivä sitten nuudeleiden syömisestä ja mielestäni on mukava kokeilla uusia asioita. Niinpä ostin katkarapunuudeleita. Valmistusohje ei näkynyt pussin kyljestä, mutta googlasin miten niitä kypsennetään.

Laitoin nuudelit astiaan, mausteet joukkoon, kiehautin veden ja kaadoin sen nuudeleiden päälle. Niitä maustepussin jämiä ei olisi kannattanut alkaa imeskelemään. Oli melko tujumit aromit.

Kolmen minuutin haudutuksen jälkeen nuudelit olivat syömävalmiita. Ei siis tarvinnut keittää lainkaan. Ripottelin joukkoon katkarapuja ja ei kun ääntä kohti. Hyvää ja mausteista oli! Tykkään suht voimakkaasti maustetuista ruoista. Hörpin lopuksi mausteliemenkin. Syön näitä varmaan toistekin. 

Meille tehtiin lavakaulus!

No niin. Nyt meidän konservatiivi-patavanhoillisperinnepihaammekin on ilmestynyt pari lavakaulusta. Tuttavallisemmin kasvatuslaatikko.

Homma lähti liikkeelle siitä kun multapelto ei riittänyt kuin viiteen perunapenkkiin ja nekin vedettiin liian lähelle toisiaan. Puolet potuista jäi istuttamatta. Juu, on meillä puutarhajyrsin, mutta en ole saanut (uskaltanut) sitä vielä starttaamaan.

Muistattehan viime vuotisen keittiöremontin, jossa eivät umpipuiset keittiökaapit menneet ilmaiseksikaan kaupaksi. Tämä enemmän reissussa rähjääntynyt kaappirunko on kuin luotu lavakaulukseksi! Sahasin rungon kahtia ja kas, näin meille saatiin kaksi kasvatuslaatikkoa!

Asettelin lavakaulukset vierekkäin perunamaan laitaan. Maa oli ollut kesannolla edelliskesänä tarkoituksena muokata se ja ottaa viljelykäyttöön. Eipä ollut pahasti kestorikkakasvejakaan. 

Asuntoa ei ole tarvinnut aikoihin lämmittää, joten sanomalehtiä oli kertynyt mukavasti kauluksen katteeksi.

Kun aloittaa viljelyn keskellä kesää, on heinänniittojätettäkin runsaasti kasvatuslaatikoihin.

Kastelin heinät perusteellisesti, istutin perunat ja lopuksi multaa päälle. Nyt vaan odottelemaan kasvun ihmettä. 

Voihan tikka!

Iloinen sirkutus räystäspääskyn pesässä on lopullisesti vaiennut. Alkukesä näytti uhanalaisten pääskyjen pesintärintamalla lupaavalta. Monta on vihollista pienillä siivekkäillä. Pari päivää sitten haarapääskyn pesä putosi ja lähes lentokykyiset poikaset menehtyivät. Liekö ollut liian vähän sidosainetta pesän rakenteissa vaiko jokin peto mellastanut pesällä?

Seuraava tapaus pani epäilemään jälkimmäistä. Lähistöllä ei ole kuin kaksi harakkaa, jotka lukeutuvat pikkulintujen pahimpiin pesätuholaisiin. Ne on tarkasti karkoitettu kauemmas eivätkä uskalla tulla pihapiiriin. Oravia ei ole näkynyt. Korkeat heinikot lienevät esteenä. Närhiä ja lokkeja ei myöskään ole havaittu.

Iltapäivällä huomasin käpytikan talomme katolla. Annoin sille kyytiä. Seuraavana yönä ulkona käydessäni tikka oli taas puutarhassa. Tikka oli päivällä kuuntelemassa katolla, kuuluuko päääskynpoikasten sirkutusta. Se lienee napsinut räystäspääskyn poikaset nokkiinsa kuistilla olleesta pesästä. Pesän suuaukkoa oli siististi suurennettu ja poikaset tipotiessään. 

Haarapääskyn pudonneen pesän poikaset olivat saavuttamaisillaan lentokyvyn. Mutta samaan aikaan pesinnän aloittaneen räystäspääskyn poikasten olisi täytynyt varttua viikon pidempään varttuakseen lentokykyisiksi Radio oli huutanut siitä asti kun pesintä havaittiin mutta käpytikka itsessään on niin kovaääninen lintu, ettei sen saalistusta radion ääni häiritse.

Joku tieto kertoo, etteivät käpytikat opi tuhoamaan linnunpesä ellei niille syötetä talia. Ainakaan meillä ei ole ollut talia tai muuta vastaavaa eläinrasvaa tarjolla linnuille vuosikausiin. Ja pikkulintujen talviset ruokintapaikat on suojattu kookkaammilta ruokailijoita niin hyvin kuin on taidettu. 

Jotkut vannovat luonnon valinnan nimeen. Eli annetaan vahvempien tuhota heikommat. Se on julmaa. Joskus on parempi vähentää näitä vahvempia lajeja että uhanalaisia lajeja saataisiin suojeltua. 

"Laiska töitään lukoo"

.....sanoi vanha kansa. Maaseutuasujalla on totta totisesti paljo töitä, siis KOTItöitä. Siihen vielä lisäksi ansiotyö, niin ei ole vapaa-ajan viettopulmia kun sitä ei ole. Talvella yrität pitää asunnon ja vesiputket sulina ja tien auki, että voi edes lähteä pakoon talven ankaruutta. 

Kesät tappelet puolitoistametristen heinikoiden ja vesakoiden kanssa. Katsokaa miten komea järvimaisemamme on taas pusikoitunut. Toukokuussa tulivat hurjat helteet ja osa ensi talven polttopuista on vieläkin taivasalla. Sen verran tuli aikaiseksi tehtyä että pressu poistettiin niiden päältä. Sääennustus on luvannut sateita, joten nyt puut kastuvat uudelleen ellei kahlaa miehen mittaisessa heinikossa laittamaan pressua uudelleen puiden päälle. 

Kesäkukkien taimet eivät menneetkään kaupaksi, joten Kiinasta asti tilatut taimiruukut olivat turha hankinta. Maahan kylvetyt kesäkukat eivät kuivuuden ja kuumuuden vuoksi itäneet, joten myymättä jääneille kukantaimille löytyy kyllä paikka omassa kukkapenkissä. . 

Sain viimeinkin myytyä setävainajan sohvapöydän. Kuljetin pöydän tilalle varastohyllyn. Siihen on hyvä laittaa käsitöitä myyntiin. Tavarat hyllystä purin terassille ja siellä ne vieläkin odottavat loppusijoitusta. Nimittäin varaston lattia on niin ruokottomassa siivossa, että koko varasto on ensin tyhjennettävä ja siivottava. Sitkun, sitkun!

En ole vielä ehtinyt kokeilemaan meidän puutarhajyrsintä. Sehän ei lähtenyt toissa syksynä käyntiin. Osa perunoista on siksi vielä istuttamatta kun ei ole mullikkoa. Aloin viimeinkin niittämään pihamaata ja silmälasista irtosi linssi ja putosi heinikkoon. Olemme sitä kissojen ja koirien kanssa etsineet. Eikä ole löydetty. Se on uuden silmälasinlinssi hankinta edessä. Ne maksavat yli sata euroa ja niitä joutuu odottamaan pari-kolme viikkoa. Silmälasit alkavat olla muutenkin uusissa, että harmittaa kovasti rahanmeno linssiin, jota tarvitsee ehkä muutaman kuukauden.

Sitten kun kahvilarakennukseen sijoitetut varat on saatu takaisin, muutamme kaupunkiin kerrostaloon ja pyyhimme maalaispölyt jaloistamme. Sitten on aikaa neuloa rauhassa vaikka säärystimiä ja muistella maalaisajan työleiriä!