Iloinen sirkutus räystäspääskyn pesässä on lopullisesti vaiennut. Alkukesä näytti uhanalaisten pääskyjen pesintärintamalla lupaavalta. Monta on vihollista pienillä siivekkäillä. Pari päivää sitten haarapääskyn pesä putosi ja lähes lentokykyiset poikaset menehtyivät. Liekö ollut liian vähän sidosainetta pesän rakenteissa vaiko jokin peto mellastanut pesällä?
Seuraava tapaus pani epäilemään jälkimmäistä. Lähistöllä ei ole kuin kaksi harakkaa, jotka lukeutuvat pikkulintujen pahimpiin pesätuholaisiin. Ne on tarkasti karkoitettu kauemmas eivätkä uskalla tulla pihapiiriin. Oravia ei ole näkynyt. Korkeat heinikot lienevät esteenä. Närhiä ja lokkeja ei myöskään ole havaittu.
Iltapäivällä huomasin käpytikan talomme katolla. Annoin sille kyytiä. Seuraavana yönä ulkona käydessäni tikka oli taas puutarhassa. Tikka oli päivällä kuuntelemassa katolla, kuuluuko päääskynpoikasten sirkutusta. Se lienee napsinut räystäspääskyn poikaset nokkiinsa kuistilla olleesta pesästä. Pesän suuaukkoa oli siististi suurennettu ja poikaset tipotiessään.
Haarapääskyn pudonneen pesän poikaset olivat saavuttamaisillaan lentokyvyn. Mutta samaan aikaan pesinnän aloittaneen räystäspääskyn poikasten olisi täytynyt varttua viikon pidempään varttuakseen lentokykyisiksi Radio oli huutanut siitä asti kun pesintä havaittiin mutta käpytikka itsessään on niin kovaääninen lintu, ettei sen saalistusta radion ääni häiritse.
Joku tieto kertoo, etteivät käpytikat opi tuhoamaan linnunpesä ellei niille syötetä talia. Ainakaan meillä ei ole ollut talia tai muuta vastaavaa eläinrasvaa tarjolla linnuille vuosikausiin. Ja pikkulintujen talviset ruokintapaikat on suojattu kookkaammilta ruokailijoita niin hyvin kuin on taidettu.
Jotkut vannovat luonnon valinnan nimeen. Eli annetaan vahvempien tuhota heikommat. Se on julmaa. Joskus on parempi vähentää näitä vahvempia lajeja että uhanalaisia lajeja saataisiin suojeltua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti