Nuutinpäivän jälkeen oli ryhdyttävä riisumaan pois joulua. Oli hieman ikävä, että nytkö se on jo ohi - keskitalven suuri juhla! Työasiat pitivät kiireisenä lähes aattoon asti. Kuusi odotti kylppärissä koristelua kolme päivää. Kissakin jätti kuusen rauhaan.
Kiireisen joulun kruunasi televisiosta tullut ah, aina niin ihana elokuva Joulukuusivarkaat sekä jouluyön messu Pietarinkirkosta.
Jouluruokia ehdin omalle huushollille valmistaa vasta aattona. Oltiinhan syöty jo kolmet joululaatikot etukäteen jouluruokailijoiden tähteistä.
Nuutinpäivänä saimme ihailla komeaa aamutaivasta. Ruskotus lupasi lumisadetta, ja niinpä seuraava aamu meni kolan varressa. Nuutinpäivää seuraavana päivänä sammutettiin jouluvalot. Aloitin arkiaskareet tyhjentämällä hellasta tuhkat, viemällä pakkausmuovin täynnä olevan 200 litran säkin jo valmiiksi autoon seuraavaa kirkonkyläreissua odottamaan. Samoin kuin 50 litran peltipurkkikassin.
Ai niin! Jotain hauskaakin tapahtui joulunpyhien välissä. Neiti Harmitus Mitsupissi sai "poikakaverin" kylään. Nuorella parilla synkkasi heti yksiin. Ihmishenkilöiden liiallinen uteliaisuus pariskuntaa kohtaan häiritsi. Niinpä he siirtyivät peräkammarin puolelle tekemään lähempää tuttavuutta.
Tämän verran saatiin Harmituksen poikakaverista kuvattua. Kunnes sulhon oli aika matkustaa takaisin kotiinsa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti