Tämän kertaisen blogikirjoitukseni aihe on yrittäjyys. Kannattaako sittenkään ryhtyä yrittäjäksi?
Yrittämisessä on monta hyvää puolta. Voit tehdä sitä mistä juuri itse pidät kaikkein eniten. Voit itse suunnitella työaikasi. Pomo ei ole niskaan hengittämässä. Eivätkä työtoverit juorua selkäsi takana.
Meillä on pieni yrittäjäyhdistys, jonka jäsenet tukevat toisiaan ja sieltä saa apua ja neuvoja.
Suomessa toiminta on todella byrokraattista. Toisaalta kannustetaan yrittämään, mutta sitten iskee byrokratia ja verottaja.
Sain Pro Agrian kautta Y-tunnuksen ja hehkutin intopinkeänä olevani oikein virallisesti yrittäjä. Laitoin kaikki tulot ja menot, matkakustannukset ynnä muut tarkasti muistiin. Hankin oikein puhelinsovelluksen mikrofirmaani varten. Maksukortinlukusovelluksen vuoksi ilmoittauduin vielä kaupparekisteriin.
Minifirmani tulot jäävät alle eläkevakuutusmaksupakollisuudesta, joten yksi yrittäjyyden huolenaihe on sivuutettu. Toisaalta olen eläkemaksuistakin lukenut, että kyllä sinne yrittäjien rahat kelpaavat, mutta itse eläke jää monesti muutamaan kymppiin kuukaudessa.
Vaan nytpä verottaja kiinnostui yrityksestäni. Olen alvivelvollinen, mutta en katsonut tarpeelliseksi ilmoittaa niitä, kun liikevaihtoni jää alle 10 000 euron ja alvit astuvat kuvioihin vasta kun tienuut ylittävät 15 000 egee.
Jotkut sanovat että alvit saa takaisin jos tulot on alle 15 000 €. Ja katin kontit! Alveja saa takaisin VAIN jos alvillisia OSTOJA on ollut enemmän kuin MYYNTEJÄ.
Jouduin pulittamaan lähes sata euroa mätkyjä siitä etten ollut ilmoittanut alveja. Alveissa on älyttömän kova laskeminen kun on kolme eri verokantaa. Laske sitten kaikista myynneistä ja ostoista ne ja talleta kuitit ja kirjanpidot 7 vuodeksi! Alvivelvollisuudesta ei pääse eroon noin vain. Siinäkin on jotkut pykälät miten menetellä eri vuoden aikoina.
Kirjanpitäjää ei kannata työhön palkata, kun hänkin ottaa oman osuutensa. Ja lisäksi et pysy kärryillä, miten firmallasi todellisuudessa menee jos joku muu hoitaa finanssiasiat.
Ja sitten tuli vielä jokin muu veromaksu sekä myöhästymismaksu. Ihmiset googlaavat, mitä yrittäjät tienaavat. Mikroyrittäjät tienaavat yleensä vähemmän kuin duunari.
Ja kevytyrittäjyydestä muutama sananen. Pankit ym. tarjoavat ihmisille kevytyrittäjyyttä. Ne tekevät kirjanoitopalveluillaan bisnestä. Verottaja ei moista yrittäjyyttä hyväksy. On vain joko palkansaajia tai yrittäjiä.
Yrittäjyydestä haaveileva! Oletko valmis seurustelemaan verokarhun kanssa mikroyrityksesi taloudesta useita kertoja vuodessa, peläten, mitä postiluukusta kolahtavassa verottajan lähettämässä kirjeessä tällä kertaa lukee. Meille tulee usein kaksi-kolmekin verokirjettä kerralla monta kertaa vuodessa.
Jos omaat Y-tunnuksen, jäät työvoimatoimiston palveluiden ulkopuolelle, vaikka yrittäjyydestä ei olisi tuloja ja jäisit työttömäksi. Se on p....kapuhetta että joku yrittäjä olisi päässyt kortistoon. Yritys täytyy laittaa ns. pöytälaatikkoon ja sitten kokeilla onneaan työkkärin kanssa uudelleen.
Jos yritystulosi on pienimuotoista, älä haaveilekaan mistään Y-tunnuksista tai muista sellaisista! Joudut niiden kanssa vaan liemeen!
Merkitse yrittämisellä ansaitsemasi tulot muihin tuloihin. Ja menot myös. Pääset paljon helpommalla. Annetaan niiden olla yrittäjiä, jotka tienaavat useita kymmeniä tuhansia. Heillä on varaa olla yrittäjä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti