Muistatteko kun kuukausi sitten kerroin meidän aurattomasta perunanviljelyksestä? Täytyi käydä kasvimaa etsimässä heinikosta, jos vaikka tapahtuisi sellainen tuuri, että saamme heinänniittäjän. Hän maatalousalan ammattilaisena ehkä ihmettelisi heinikossa kasvavia pottuja.
Hyvin oli peruna lähtenyt kasvuun. Kohta kukkivat. Tämä vuonna kasvimaan olivat vallanneet tattarit. Niitä kasvoi turkkinaan, mutta rikat oli helppo kiskaista pois toisin kuin esim. juolavehnä, joka on pahin aurattoman perunankasvatuksen vihollinen.
Syy kasvimaan hoidon puutteeseen löytyy vallitsevasta säätilasta. Mittari on pysytellyt 30 asteen kieppeillä viikkokausia. Ei oikein inspiroi mennä kasvimaalle paahtamaan itseään paarmojen keskelle. Tänään vallitseva paarmakanta oli kohtalainen, eli pärjäsi kun huitoi syöpäläisiä välillä kauemmas. Eikä tuo kasvimaan koko kummoinen ollut.
Sitten asiaa pääskysistä. Meillä oli parikymmentä vuotta sitten noin 20 pääskysenpesää pihapiirissämme. Tämä uhanalainen laji on kovasti harvinaistunut täällä sen ydinpesimä-alueella. Viime kesänä talon räystäiden alla oli vielä neljä pesää, joita kaksi tuhoutui lokin ja närhen hyökkäyksessä. Tänä vuonna oli enää kaksi pesää, joista toinen särkyi.
Kyselin neuvoa Facebookissa, miten saisi pääskysten pesät suojeltua lentäviltä vihollisilta. Yksi ehdotti ritsaa, toinen haulikkoa, kolmas harvaa metalliverkkoa ja pari radion huudattamista täysillä yötä päivää.
Pyssyn hankkimista varten olisi hankittava aseenkantolupa ja porukoissa ei tällä hetkellä ole ketään kiipeilyhaluista asentamaan verkkoja, joten laitoimme radion soimaan täysillä. Poikaset ovat nyt kuoriutuneet ainoassa talomme räystään alla säilyneessä pesässä ja emot ruokkivat niitä innolla. Rokki ei näytä lintuja häiritsevän. Lokit ovat toistaiseksi kiertäneet pesän kaukaa, vaikka kovaäänisiä ovat itsekin. Närhiä ei ole sen jälkeen näkynyt kun radio alkoi soimaan. Toivokaamme menestystä ainoalle räystäspääskyperheelle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti