......on ilmennyt veljesriitaa. Syy voi olla mitätön, mutta tietyissä olosuhteissa se pääsee valloilleen ja syntyy lumipalloefekti. Siitähän kaikki suuret sodatkin syttyvät. Modernia katsantokantaa edustavat lukijani eivät ehkä pidä aataminaikuisista siteerauksistani, mutta nämä vain osoittavat, että ihmiskunta hurjasta kehityksestään huolimatta omaa sangen primitiiviset asenteet kanssasisariaan ja -veljiään kohtaan.
Pikkukylällämme on tarkkaan jaoteltu kuka on kenenkin jälkeläinen ja mitä sukua. Joidenkin sukujen välillä esiintyy juopaa, eripuraa. Toiset sanovat, että älä höpsi! Pötyä koko juttu. Käytännössä kuitenkin huomaa, jos vaikka tarvitsee johonkin asiaan apua, sitä on nihkasta saada siltä "toiselta" suvulta. Tai kun vaikka seuraa sosiaalista mediaa. Sukulaiset tykkäävät omiensomien julkaisuista. "Vieraiden" juttuja ei peukuteta, vaikka ne olisi kuinka hyvin kirjoitettu.
Näin kaupassa naapurimme. Hän on sitä toista sukua. Huomattuaan minut, hän kiireenvilkkaa livahti selkä kyyryssä ohitseni, poimi pari suklaamunaa pääsiäispöytään ja säntäsi kassalle. Jos ihmisten vaihtuvuus olisi täällä suurempi, kyläämme tulisi tiettyä avoimuutta. Tuttavat, jotka ovat pidempään seuranneet kylämme elämää, sanovat, että jonkun pitäisi välillä kolistella luurankoja kaapista. Muuten kylämme muuttuu sisäänpäinlämpiäväksi. En kehdannut sanoa, että sehän on tapahtunut aikoja sitten. Ken on se pellepeloton, joka avaa sukujen umpisolmut?
Yläkuvassa on omaan sukuuni kuuluneen lahjakaktus. Ankara talvi melkein tappoi sen. Karsin siitä kuihtuneet osat ja katso, kasvin takaa löytyi elinvoimaisia oksia. Loppukuvassa kiirastorstain iltataivas. Hyvää hiljaista vikkoa toivotellen, olitpa sitten meidän sukua tai sitä toista sukua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti