Lorvikatarri

Käykö sulle koskaan niin, että tuntuu, että asiat kaatuvat päälle? Koko ajan on lisää työtä vaikka miten yrität suoriutua ja pyristellä niitä vastaan. Kun yhden homman saat henkihieverissä tehtyä, heti on nurkan takana odottamassa viisi seuraavaksi suoritettavaa tehtävää. Huhhuh! Silloin auttaa kun pidät kunnon päiväettonet. Asiat ovat makeiden unosien jälkeen loksahdelleet omille paikoilleen. Eikä haittaa, vaikka kaikkia ei ole tehty ja suoritettu. Aikaa Luoja loi eikä kiiruhusta puhunut mitään! 

Toinen kokeilu Socki Plus -langalla

 

Talvella Ad Librikseltä tilatessani tilasin myös kirjavaa Socki Plus -lankaa. "Vahingosta" viisastuneena päätin näihin sukkiin laittaa resorit, kantalapun ja ehkä kärjet yksivärisestä samanlaatuisesta langasta. Tein hyvän matkaa vartta. Nyt vain 40 silmukalla. 10 silmukkaa puikollaan. Mutta voi kauhistus, kun iloisen punainen osa alkoi vasta hieman ennen kantatilkkua! Tulee liian synkänsävyiset sukat! Ainakin minun mielestäni. 

Purin lankaa hyvän matkaa ja tutkin kuviointia. Pääsin lähes puoleen väliin kerää kunnes sama kuvio toistui. Ei kun rohkeasti lanka poikki niks naks.

Purin jo kutomani sukan varren resoriin asti ja aloin sileän heti punaisella sävyllä. Katsotaan nyt, mihin kohtaan sukkaa sijoitan purkamani sinisen osan. Vai jääkö se kenties jämätähteeksi johonkin toiseen projektiin.

Punnitsin kerän, josta nyt teen vartta. Lankaa ei ole kuin 25 grammaa. Nyt tulee jännää! Siksi näitä on niin mielenkiintoista tehdä, kun ei koskaan tiedä mihin langat riittävät ja miten kuvioinnit sijoittuvat.

Kun kantalapun paikka alkoi ensimmäisessä sukassa lähestyä, oli aika laittaa toinen sukka tulille. Näin saadaan suht' identtiset sukat.

Saatuani kantapään valmiiksi vaihdoin Sockiin. Näistä tulee oikein designsukat! Tämän vuoksi näitä tahtoo tehdä uudelleen ja uudelleen, kun ei tiedä, minkänäköiset näistä tulee valmiina. 

Tämä on kuin parhaimmasta jännityselokuvasta. Tahdoin molempiin sukkiin samanlaiset punasävyiset raidat. Lanka oli jaettava kahtia. Yritän saada punaiset raidat sukkien keskiosaan. Jatkuu....

Tadaa! Ja tässä ovat valmiit sukat. Eivätkö olekin nätit? Ja lankaa jäi siemeneksi seuraaviin Socki Plus -sukkiin. 

Kokeilu uudella langalla

Tilasin talvella Ad Librikseltä edullista Socki Plus -neulelenkaa. Päätin nyt kokeilla, riittääkö yksi kerä villasukkiin. Tein piristeeksi pari raitaa.

Tällainen ensimmäisestä sukasta tuli. Oli joutuisaa neulottavaa. Nyt jännätään riittääkö sama kerä toiseen sukkaan. 

Ei aivan riittänyt. Lanka loppui ennen kärkikavennuksia. Näistä tuli koon 40 villasukat. 

Ihanaa viikonloppua, rakkaat lukijat! 

Tutun muistolle

 

Juuri ennen juhannusta meidät tavoitti suru-uutinen entisen kyläläisen poismenosta. Kuin tietävän lähtönsä lähestyvän, hän vieraili kotikylällään muutama päivä aiemmin. Samana iltana muodostui tavattoman kaunis, satumainen usva pelloille. Aurinko oli laskenut punaten horisontin. Ilmestys ikään kuin kunnioitti tämän suuren luonnonystävän poismenoa.

Meillä kasvaa vanha juhannusruusu ja se alkoi kukkimaan. Sade hieman haittaa kukintaa. Muuten vesi on tarpeen viljelyksille ja rengaskaivoille. Ruusun alku on mailtamme, joka oli edesmenneen henkilön mummon kotipaikka.

Vein ruusukimpun poisnukkuneen kotipaikalle.

Sinne johti metsätie. 

Voi surkeus! Vainajan kotitalo oli purettu. Pienet peltotilkut, joista perhe repi vaatimattoman elantonsa, ryytimaa, marjapensaat, kukkapenkki. Kaikki oli hävitetty ja istutettu kuuselle. Parinkymmenen vuoden kuluttua kukaan ei enää tiedä, että paikalla on perhe asunut ja viljellyt peltotikkuaan. Iloineen ja suruineen. Kaikki on hävitetty ja metsitetty. Vainajan kotitalon paikalle oli tehty puutavararekkojen käännytyspaikka.

Tehometsätaloutta harjoittava naapuri oli ostanut paikan. Toinen naapuri kehui, että saatiin sekin aukko metsää kasvamaan. Näinköhän käy meidänkin, lähes 300 vuotta vanhan sukutilan peltojen ja perinnerakennusten kun nykyisistä omistajista aika jättää? Kaikki puretaan ja metsitetään kuuselle. "-Pellot täytyy metsittää että saadaan lapsille leipää", kommentoi joku takavuosina. Niin, ruokaahan saa kaupasta. Turha on hyviä peltoja maataloudelle uhrata. Kaikki maajussit ovat kepulaisia, tai vieläkin pahempaa; persuja tai vihervassareita, hyi hitto! Metsittää vaan, niin siitä saa rahaa! 

En valehtele, jos sanon että itku tuli katsellessa tutun kotia.

Vain muutama tiilenmurikka oli jäänyt kodista jäljelle. 

Laskin ruusut edesmenneen tutun puretun kodin paikalle. 

Vieressa valkolehdokit kukkivat. Niitä ei tehometsätalous ole vielä onnistunut hävittämään. 

Ostin kaupasta Luonnonsuojeluliiton surunvalitteluadressin. Osa sen tuotosta käytetään maamme luonnonsuojelutoimintaan. Minusta tämä on kunnianosoitus suurelle luonnonystävälle. 

Myös adressin värssy sopii luonnossa paljon retkeilleelle. Lepää rauhassa, Matti!