Aamu alkoi niljakkaissa merkeissä astuttuani kissanoksennukseen. Ensilumi oli satanut maahan. Katti tahtoi pihalle. Päästin sen. Todettuaan vallitsevan säätilan, se päättikin tulla heti takaisin sisälle. Viiden minuutin kuluttua uusi yritys toisesta ovesta - ja takaisin.
Aloitin aamun puuhat kahvinkeitolla. Pyhäpäivä, niin ei ole ainakaan mitään virallista syytä rehkiä tukka putkella. Facebookissa kaverit puhuivat, että täytyy edes raput lakaista, etteivät naapurit luule asukin kuolla kupsahtaneen.
Kahvit hörpittyäni suuntasin minäkin kulkuni ulos. Meillä on suojaisa sisäänkäynti, joten rappujenlakaisua ei tänä aamuna ollut. Mutta porraspää vaati luutimista. Isäntä oli aikoinaan halunnut rappurallin kiinteällä kiinnityksellä - nurmen päälle!
Ruoho kasvaa ritilästä läpi ja alkaa olla todella hankala pitää sisäänkäyntiä siistinä lumen tarttuessa rappurallista läpi kasvaviin heiniin. Talvipakkaset kurittavat nurmikkoa jonkin verran, mutta kuitenkin.
Hain potkurin varastosta. Suunniteltu kulkupelin lakkaus oli jäänyt kuluneena(kin) kesänä suorittamatta. Eipä kai sillä ole niin väliä. Ei täällä ole paljon tielläliikkujia. Kukapa sitä tarkistaa, onko potkurissa uuden kiiltävä lakkapinta vai tyyliin "kulunutta kauneutta".
Talvi on siis tulossa taas jossain vaiheessa, vaikka siitä ei ole täällä maaseudulla oikeastaan muuta hyötyä kuin että töitä on vähemmän kuin kesällä.
Viedessäni tyhjennetyn multasaavin menin tarkistamaan kellarin tilanteen. Remppu ovi irtosi saranoiltaan pari talvea sitten. Suojasin oviaukon villahuovalla ja hyvin se on ajanut virkansa. Halpisnastat, joilla huopa on kiinnitetty tilapäisesti, alkavat irtoilla seinästä, kun sarana oli tarkoitus korjata, mutta se jäi tekemättä.
Perunansiemenlaatikossa virui parisenkymmentä mustaa maatiaisperunan mukulaa. Säilytämme alkuperäiselajikkeen siemenpankkia. Nakkasin viisi perunaa taas menemään. Niihin oli rutto tarttunut.
Emme ole malttaneet tilata pottumaan muokkaajaa, kun vuonna 2018 auringonkukkapellon muokkaus tuli tolkuttoman kalliiksi. Onhan tuo jonkinlainen muokkauskone pellolle talhattu, mikäli sattuu möyhennysinspiraatio ennen talvea iskemään.
Sen verran sain kellarissa aikaan, että kannoin homeisen tuulensuojalevyn pellolle. Ja yritin paikata rikkinäistä ikkunaa. Isäntä oli halltexin aikoinaan kellariin lämmöneristeeksi asentanut. Ei kaikkein paras materiaali kosteassa paikassa betoniseinää vasten. Liekö siinäkin ollut tarkoituksena eristää joskus paremmin, mutta se oli jäänyt tekemättä.
Seuraavaksi aloin siivota kuistia. Siellä on nurmen ja apilan siementä säkeissä paikkauskylvöjä varten. Sitten minulla välähti! Ne omituiset ryynit majoitusrakennuksen sängyissä loppukesällä!
Meille oli tuolloin tulossa majoittujia. Kun menin petaamaan vuoteita, ihmettelin omituisia ryynejä petivaatteiden sisällä. Myyrät olivat ne sinne kuljettaneet. Siimahäntäystäväisemme tapaavat jemmata talvivarastojaan mitä merkillisimpiin paikkoihin. Huoltomies löysi kerran auringonkukansiemenkasan auton konepellin alta.
Yritin saada siemenet sopimaan löytämiini muovilaatikoihin. Niitä oli kuitenkin sen verran paljon, että olisi pitänyt etsiä useampi boksi. Tilapäisjärjestelynä kannoin siemensäkit sisäsaunan nurkkaan. Sinne kai eivät myyrät pysty kulkuaukkoa laattalattian läpi jyrsimään!
Nytpä selvisi "ryynien" arvoitus! Kuistikaan meillä ei ole myyränpitävä. Siimahännät olivat kuljettaneet kuistin siemensäkeistä muonavarastoja pihan toisella puolella olevaan ulkorakennukseen! Eihän yksi kissa pysty koko mäen myyräkantaa kurissa pitämään, varsinkaan kun sillä on jatkuvasti tarjolla teollisesti valmistettua kissojen täysravintoa.
Kirjoitin alkusyksyllä pitkän työlistan lähiaikoina suoritettavista töistä. Pitäisi hakea taimikasvatusmultaa, kiinnittää maatilan mainoskyltti toisenkin tien varteen, siivota kellari, raivata vesakoita. Ne ne ovat loppumaton luonnonvara mikäli et käytä kemiallista torjuntaa kantoihin.
Mutta, ennenkuin aletaan lisää puuhastelemaan, pidetään kunnon päiväettonet ja jatketaan sitten tekemättömien töiden miettimistä. Johan se on puolen päivän aika.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti