Tai ainakin yritettiin. Meillä rakastetaan pizzoja ja päätimme pitkästä aikaa kokeilla kotipizzan valmistusta.
Pohja tehtiin leivinjauhetaikinasta, kuka sitä nälkäisenä jaksaa odottaa hiivojen kohoamista? Netistä löytyy ohjeita. Taikina kaulittiin suoraan leivinpaperille ja nostettiin siitä sitten pellille.
Pohjalle levitettiin ketsuppia kun ei kaapissa sattunut olemaan tomaattisosetta eikä -murskaa. Miniluumutomaatteja oli vielä eilen, mutta ne syötiin kerralla kaikki pois pilaantumasta. Valmiiksi pakatussa rasiassa oli näet monta jo pilallista tomskua. Tulee pakostakin ruokahukkaa - kuka sitä nyt homeisia tomaatteja syömään?
Ketsupin päälle ripoteltiin savusuikaleita. (Olisivat purkkihernekeitossa tulleet hyödyllisempään käyttöön, jälkihuomautus.) Ja niiden päälle puolenkymmentä Rainbowin sulatejuustoviipaletta suikaloituina.
Tuli tällainen paketti. Talossa ei sattunut olemaan pizzan päälle monien inhokkia ananasviipaleita. Ei myöskään oreganoa, basilikaa tai pizzamaustetta. Entinen oli heitetty kompostiin kun päiväys oli mennyt vanhaksi kolme vuotta sitten. Puhumattakaan Mozzarellasta tai muista pizza-aineksista.
Pizzantekele lätkäistiin uunin keskitasolle 225 asteeseen 20 minuutiksi. Ja a'vot! Ei kun ääntä kohti! Juu, kyllä tätä söi. Pohja oli mukavan rapsakka. Mutta ei kyllä yhtään maistunut pizzalle, joten en suosittele tällä reseptillä ainakaan kesäkahvilaame. Ja lopuksi kukkakuva.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti