Se on taas totuuden hetki. Nimittäin veroilmoitusten täyttö. Eihän siinä mitään jos tarvitsee merkitä yksinkertaiset tulot ja menot. Mutta arvonlisäverot ovat kamalia. Niitä on kolme eri lajia ja kuitteja kertyy vuoden mittaan satoja. Säästösyistä yritän selvitä kuittirumbasta ilman maksullista kirjanpitäjää. Tulot ovat pienet, joten menoistakin täytyy karsia minkä pystyy. Arvonlisäveroja ei tarvitsisi ilmoittaa kun vuotuinen liikevaihto jää alle 20 000 €. Kuluneena vuotena oli pellonraivauksesta alvillisia menoja enemmän kuin tuloja, joten kannattaa ahkeroida veroilmoitusten parissa.
Torimyynti sujuu mukavasti, mutta sitten tuli jobinpostia. Nuohooja ilmoitti tulostaan. Se tietää veroilmoitusrumban lisäksi ankaraa tavaroiden siirtelyä paikasta a paikkaan b, että nokikolari pääsee sutiluukuille. Täytyy selittää nuohorille, että meidän olohuone ei tällä hetkellä ole olohuonekäytössä kun ei täällä käy vieraitakaan. Huone toimii käsityömyymälän tarvikevarastona. Seuraavana aamuna oli rysäyttänyt 15 cm lunta, eli ensi töikseen piti kolata pihatie autolla ajettavaan kuntoon. Jos linko pukkaa pihalle, maksaa se 12,50 €/kerta. Ei ihan halpaa runsaslumisella seudulla. Kannattaa itse tehdä lumityöt mikäli suinkin pystyy.
Katsoin ensi viikon sääennusteen. Jos se pitää paikkansa, ettei tule lumipyryjä, pääsee taas torille tuulettumaan, mikäli veroilmoituksista ja nuohouksesta selviää hengissä.