PERINNEPIHAN ELÄMÄÄ Yläpihan perinteikäs sukutila sijaitsee komeissa vaaramaisemissa Pohjois-Karjalassa. Blogissa seurataan tilan elämää. Kiitos kun pistäydyit käymään!
Keskiviikkona vietimme lämminhenkisen kirjanjulkistamistilaisuuden. Yleisöä oli saapunut paikalle viitisenkymmentä henkeä. Yksi kyläläisistä ojensi kirjoittajille näin upean kukkakimpun.
Yksi kyläkirja arvottiin osallistujien kesken. Arpalipukkeet laitettiin vanhaan kahvipannuun ja sekoitettiin hyvin.
Meillä on uusi, hieno keittiö. Mutta ananas ollakaan kun ilmat jäähtyivät alkoi sisälle taloon tunkea metsähiiriä. Luit oikein: metsähiiriä! Täällä on aiemmin ollut metsämyyriä ja nokkahiiriä eli supiaisia.
Metsähiiret ovat niin nokkelia, etteivät käy pyydyksiin. Ne ovat niin kevytrakenteisiakin ettei supercat laukea niiden kulkiessa. On talossa kissakin, mutta se ei älyä hiirten päälle,kleikkii vaan, ei syö, karkuuttaa saaliinsa pitkin huoneita. Syö kaupan kissanruokia.
Pariin vuoteen meillä ei ollut hiiriongelmia kiitos hiirenmyrkyn. Tästä lieveilmiönä myyränraadon haju tunkeutuu ulkorakennuksen lattian täytteistä sisätiloihin ja raatokärpäsillä oli lystiä! Niitä oli syyskesällä tuhansia!
Palataanpa hiiriongelmaan. Vanhaa kellaria ei saa enää pienellä rahalla hiiritiiviiksi. Hiiret sujahtavat kellarista asuintiloihin uuden allaskaapin viemäriaukosta. Kaapissa hiiriä rapistelee lajitteluastioissa. Todella vikkeliä kavereita kun yrittää niitä saada hengiltä.
Jossain nettikirjoituksessa oli, että hiiret inhoavat alumiinifoliota. Niinpä kokeeksi tukin viemäriputken aukon sekä vesijohtoputkien reijät tiiviisti foliolla. Sitä sai viereisestä lajitteluastiasta. Seuraamme tilannetta, keksiikö joku nokkela metsähiiri työntää foliot pois kulkuaukon edestä tahikka nakertaa uuden sisäänpääsyn asuintiloihin.....
Tokmannilla oli tarjouksessa Novitan 150 gramman Jättiraita -lanka. Olen tehnyt miesten sukkia, mutta kovin värikkäät eivät mene kaupaksi. Ja yksivärisiä on taas niin hirvittävän h-i-d-a-s-t-a tehdä!
Sain lisäpotkua sukkien kutomiseen valmistettuani lyhytvartiset sukat ennätysnopeasti.
Tässä näette langan tuoteselosteen. Kerä maksoi reilut kuusi euroa, eli oli hintavampaa kuin normilanka.
Päätin valmistaa koon 44 sukat. 42:n kokoisia olen tehnyt monet. On hyvä tehdä eri kokoisia sukkia. Jalkojakin on monen kokoisia.
En meinannut löytää mieluista 44 kokoista sukkaohjetta. Aina oli vaan 42 ja 46 kokoisia. Lopulta yhdistelemällä eri ohjeista aloitin varret 56 silmukalla 2 nurin 2 oikein.
Työ on nyt tässä vaiheessa. Lanka näyttää (vielä) hyvin riittävän. On aina jännää, riittääkö lanka loppuun asti. Yleensä se on riittänyt. Joskus loppunut kesken. Silloin täytyy käyttää luovaa mielikuvitusta ja jatkaa työtä jollain toisella sopivalla langalla. Kantapäähän tein 28 kerrosta. En aloittanut toista sukkaa kerän toisesta päästä. Raidathan tulisivat silloin peilikuvana toiseen sukkaan.
Yhteen raitaan tulee yhdeksän kerrosta. Tästä laskin, montako raitaa tulee koon 44-46 sukkaan. Katkaisin langan siitä eteenpäin kohdasta, jossa raidan väri vaihtuu tummansiniseksi. Vasemmanpuoleisessa kerässä näkyy, paljonko lankaa on toiseen sukkaan. Aloitin toisen sukan valmistuksen, kun lanka näyttää hyvin riittävän.
Tässä vaiheessa alkoi jännittämään, riittääkö lanka molempiin sukkiin. Tuttu soitti pitkän puhelun puhelin kaiuttimella. Juttelimme ja tein samalla toista sukkaa. Huomasin puhelun aikana neulovani kireämpää. Täytyi purkaa ja tehdä uudelleen kun toinen sukan terä tuli 2 cm kapeampi toista.
No niin! Arvasinhan, että lanka loppuu kesken! Mistä langasta arvelette tehneeni sukkien kärjet?
Valinta osui Nakon harmaaseen lankaan. Eikö natsaakin hyvin?