Kuolleiden lemmikkien muistopäivä

 

Näin TikTokista kun kuolleita lemmikkejä muistetaan 27.10. Tämä traditio on Meksikosta lähtöisin. Poltetaan kynttilää, laitetaan lemmikin leluja, kaulapanta esille. Lemmikin kuva asetetaan paraatipaikalle. Lempiruokaa laitetaan kuppiin. Ajatellaan että kuollut lemmikki tulee vielä tervehtimään omistajaansa. Aion viedä jotain tuonne meidän lemmikkien hautausmaalle. Sinne ei ole kaikkia lemmikkejä haudattu. Ihanan Nalle-koiran hautaa en tiedä. Lumikki-kissan ampui metsästäjä ja polki ojan komoon. Pyritään laittamaan samettikukkia tai kehäkukka lemmikin kunnioitukseksi. Täällä amettikukat ovat kukintansa kukkineet. Kehäkukkaa on vielä tähteenä. Ja kynttilä palamaan. Yksi kynttilä saa riittää kun nekin ovat kalliita ja rahanmenoja on ollut paljon.

  

Pellonraivausta ja ilmalämpöpumppuja

Meillä käytiin vähän hassusti kun pellonreunat jäivät niittämättä ja pahaksi onneksi sattui tulemaan EU-tarkastus. No, eihän siinä muuta kun muutenkin pienestä pinta-alasta napsastiin pala pois.

Raivaussaha on epäkunnossa kun siitä tipahti terä irti kesken niittohommelin. Liekö joku pultti, mutteri tahikka hammasratas tullut asennetuksi väärinpäin. Miksiköhän niissä täytyy olla niin monenmoiset kiinnittimet? Höh!

No, tänään oli siis työohjelmassa pellonreunojen niittohommelia pokasahalla ja sekatööreillä. Suihkuttelin vielä roundupit kantoihin. Kumma kun glyfosaattia ei saa enää mistään. Pakko se on jotain tököttiä laittaa jos ei halua kesäänsä pellonreunassa päivystää, mistä uusi vesa nousee. Muuten, havaitsin sellaisen seikan, että mänty kasvaa juuresta uudelleen. Se ei kuole jos varren katkaisee. Männyn taimetkin on siis kitkettävä juurineen mikäli ei tahdo pelloillaan puita kasvattaa.

Menin katsomaan uutta, vajaa kymmenen vuotta sitten tehtyä peltoa. Voi jehna sentään! Siellä kasvoi täystiheä männyn taimikko kanervakankaalla. Millähän konstilla sinnekään nurmea saadaan perustettua? Pelto on niin tavattoman kivinen, ettei sitä voi muokata. Ja siemenet eivät lähde kasvamaan ellei maata ole möyhennetty. Siihenkin raivioon meni 3000 euroa ettei sitä kyllä pikkukummassa metsitetä, se on vissi se! Kivisessä maastossa pellonraivaus on todella kallista puuhaa, mutta kun ei lähistöllä ole peltoja ostettavaksi tai vuokrattavaksi niin tehdään peltomaata sitten itseltä.

Raiviolta tullessa oli niin väsy ja kiukkuinen olo, että päätin laittaa ilmalämpöpumpun päälle. Siinä se olikin revohka kun piti ensin älypuhelimeen QR-koodi syöttää. Sitten piti ladata jokin sovellus kaksinkertaisine varmennuksineen. Huom. puhelimesta on muisti melkein loppu! Kun aloin käyttöohjetta selaamaan, ei se ollutkaan suomenkielellä.

Aloin selaamaan kunnon vanhanajan kuukkelista ilmalämpöpumpun käyttöohjeita. Sieltähän ne löytyivät ja vielä suomenkielellä! Otin ohjeista kuvakaappaukset ja poistin puhelimesta mokomankin ilmalämpöpumppuasennussäätöohjelmointisovelluksen. Hasta la vista, beibi!

Hyvin alkoi ilppi lämmittää eikä sähkömittarikaan vilkata aivan mahdottomasti. Mukavaa loppuviikkoa, rakkaat Perinnepihan blogin lukijat! 

Kyläkirja on valmis!

 

Vaan on tätä värkättykin! Vuonna 2017 aloitimme ja monta mutkaa on ollut matkassa. Välillä tuli komplikaatioita, ja ei kun eteenpäin vaan. Sitten oli keskustelua kansikuvasta. Taittaja teki upean, kaikkia miellyttävän loppuratkaisun.

Ja tässä kyläkirjan takakansi. Teoksessa on lähes 400 sivua. Se on kovakantinen ja värikuvitettu. Kirja kertoo monipuolisesti Sivakan kylän historiasta, asukkaista, elinkeinoista, koulusta ja harrastuksista. Teoksessa esitellään paikallisia perinneruokia, sananparsia ja sutkauksia. Lopussa tutustutaan muutamiin kylällä vaikuttaneisiin persoonallisuuksiin. Kirjaa voi ennakkotilata Yläpihan verkkokaupasta www.ylapihashop.mycashflow.fi. Mukavia lukuhetkiä! 

Ostin Vintedistä

Vinted on kova mainostamaan sosiaalisilla alustoilla. En ollut kovin kiinnostunut tästä uudesta tulokkaasta. Meillä itsellä on kirpputori ja kaupungista niitä löytyy useampiakin. Luulin että alustassa myydään pelkkiä vaatteita.

Miten ollakaan, kun eräänä iltana aloin Vintediä selaamaan löysin tämän kuvassa olevan langan! Ostin lankaa paikallisesta marketista joskus keväällä ja tein siitä aivan ihanat villasukat. Ne myytiin heti ja kun menin uutta lankakerää ostamaan, hyllyn reunassa oli ilmoitus että tuotetta ei valitettavasti ole saatavana.

Hatmihan siitä tuli. Aloin googlailemaan lankaa eri paikoista. Prisman verkkokaupastakaan sitä ei saanut. Lähin myymälä, josta lanka olisi pitänyt käydä ostamassa, sijaitsi noin 400 kilometrin päässä. Olisi tullut sukkalangalle hieman hintaa!

Vintedissä kyseinen lankakerä maksoi 4 euroa kun kaupassa langan hinta on lähes 5 €. Hintaa nosti parilla eurolla jokin takuutoimitus. Ei paha kotiinkuljetettuna! Kirjauduin Vintediin ja ei kun tilaamaan. Myyjä lähetti viestin jo samana päivänä, että lanka on lähetetty. Alkoi jännitys.

Vintedistä ja postilta tuli väkiaikatiedotuksia, missä lankakeräni on tulossa. Saapui päivä, jolloin paketti oli postilaatikossa. Olipa jännä avata laatikko. Se oli erittäin hyvin pakattu. Olisi voinut särkyvää lähettää, eikä varmasti olisi mennyt rikki! Niin hyvin oli pakattu.

Avasin vahvan pahvilaatikon varovasti ja poistin monenmoiset kääreet. Ja sieltähän se esiin putkahti tuttu lankakerä! Olin kyllä enemmän kuin mielissäni saadessani pitkään kaivatun sukkalangan! Tästä tekee kahdet sukat kun väliin laittaa yksiväristä, vastaavaa lankaa. Lähetin myyjälle ylitsevuotavat kiitokset. Vastauksena myyjä painoi sydänemojia.

Kun on alkuun päästy niin antaa mennä vaan, sanotaan laulussakin. Tilasin langan kanssa samaan syssyyn neulepuikkoja. Sain 9 kpl 4-kokoisia, loput 3,5 ja 3:n kokoisia puikkoja. Summa summarum, viiden kappaleen puikkosetin hinnaksi kotiintoimitettuna tuli pari euroa. Ja taas lähti, toiselle Vinted-myyjälle, kiitosviesti. Edullista, eikö totta?

Minulla on usein työn alla yksi tai kaksi sukkaparia ja usein on tullut tenkkapoo kun puikot ovat loppuneet kesken projektin. Tämän enempää sukkia tai mitään muutakaan ei kannata olla keskeneräisenä ettei mielenkiinto lopahda kesken työskentelyn. Ja nyt puikot suihkimaan! Son moro! 

Hyvä marjavuosi

Vaan jo on hyvä marjavuosi! Lakkoja ei tänä kesänä pystynyt kovien helteiden vuoksi keräämään. Ollaan sen verran aamu-unista porukkaa! Onneksi pakkasessa on edellisvuotista satoa. Sellainen kaappi mallinen pakastin olisi hyvä kun kaikki löytyisivät omilta hyllyiltään, mutta vanhassa rintamamiestalossa tilat ovat kovin rajalliset. Vattuja tuli litra tolkulla jostain villiintyneestä puskasta. Ja entä mustikoita! Ei meinannut jalan sijaa olla kun metsä oli sinisenään mustikoita. Ja erittäin hyvälaatuisia! Puolukkakautta odotellen.