Sain jostain ihania, täysvillaisia perinnelankoja. Mietin pitkään, mitä niistä tekisin. Eihän kaikkea kannata vaan säilyttää. Käyttöönhän ne on tarkoitettu! Yhdet kirjoneulelapaset niistä tein ja virkkasin isoäidinneliöistä tyynynpäällisen. Oli muuten ensimmäinen virkkaustyöni.
Neuloosin ollessa pahimmillaan tein kahdet jämälankasukat. Polvisukkien valmistuttua tahdoin kokeilla säärystimien neulontaa. Nehän on helpommat ja nopeammat tehdä kuin polvisukat. Ei muuta kuin netistä ohjeita tutkimaan.
Päädyin tällaiseen malliin. 60 silmukkaa jaetaan neljälle nelosen kokoiselle puikolle. Jokaiseen 15 silmukkaa. Sitten aletaan neulomaan yksi nurin, yksi oikein. Vaihdetaan välillä väriä. Välillä ei tarvitse lisätä tai vähentää silmukoita. Langat ovat Seitsemän Veljestä -paksuisia. Sävyt maanläheisiä.
Joku väitti tehneensä yhden säärystimen 2,5 tunnissa. Sileällä neuleella tosin. Jaa-a! Olisikohan säärystimet mahdollista tehdä pyöröpuikoilla homman nopeuttamiseksi?
Jos lanka on kovin ohutta, sen voi neuloa kaksinkertaisena. Näitä pikkukeriä on monta, joten edellinenkin neuloja on varmaan tehnyt kahdesta kerästä yhtäaikaa.
2,5 tuntia kului ja olin saanut 15 cm valmista vartta. Joku oli tehnyt sileällä neuleella koko säärystimen valmiiksi samassa ajassa. En tiedä, oliko 30 cm vai pidempi 40 cm. Minä teen 40 senttiset kun kerran vauhtiin pääsin ja materiaaliakin on.
Ja näin lähti toinenkin säärystin valmistumaan. Tämä on mukavaa! Mukavampaa kuin vaikka vesakoiden raivuu tai ruohonleikkuu. Näitä säärystimiä ei tarvitse koskaan enää tehdä uudelleen. Kun taas vesakot, nurmikot ja rikkaruohot kasvavat aina uudelleen ja uudelleen, vaikka miten ahkerasti tekisi töitä.
Säärystimet näyttävät kapeahkoilta. Kuitenkin joustinneuleen ansiosta ne venyvät kiristämättä paksumpaankin pohkeeseen sopiviksi.
Työ valmiina. Villalankaa on helppo katkaista ilman saksia. Eli villaneuleiden valmistus on sopivaa puuhaa vaikka myyjäisissä asiakkaita odotellessa. Koriin vaan langat mukaan!
